Oon tässä jo viikon yritelly vähentää rajustiki mun namien vetelyä, sillä jos totta puhutaan ni mä olin ihan järkyttävä syöppö. Tai kai mä oon vieläkin, mutta nyt oon tekemässä jotain asialle. Pahimpina viikkoina mulla saatto olla joka päivä reissu koulun jälkeen kauppaan ja sieltä tuli otettua pahimmillaa se Jumbo-pussi + vaikkapa 6kpl (paketti)jäätelö. Eli saatoin vetää namien edestä sen jopa 2000-3000kcal.. Mutta yleensä se pysyi päivänä aina alle 2000, mutta siihen kun sitten laski mukaan varmaan se 5kpl leipää, lounas yms. Päivällistä en syönyt melkein koskaan. ehkä 3/7 viikossa söin.
 |
| http://data.whicdn.com/images/11731919/tumblr_lo0evtx5Cu1qmvunco1_500_large.jpg |
Olen nyt jo pärjäillyt aika hyvin, vaikkakin niitä nameja on tullut syötyä. Olen kuitenkin saanut jo sitä entistä minääni esille, löysin nimittäin ''täysi-maha''-tunteen pitkästä aikaa. Ennen ehkä tunsin massani olevan sellaisen että se voisi ollakin jo täynnä (en osaa selittää, mutta sellainen todella hieman puristava tunne) tästä huolimatta houkutus vei ja saatoin parhaimmillaan syödä esim. makaroonilaatikon kokonaan (400g jauhelihaa + kai 400g makaroonia) tai vaikkapa puolikas lenkkimakkara sekä ranskanperunoita n. 500g. Näin paljon söin pahimpina päivinä.
Kauheasti on tullut nyt esimerkkejä, mutta on ihanaa edes kirjoittaa nämä tänne, koska en uskalla kertoa näitä kenellekään. Paino niiku lähtee pois mun harteilta pikku hiljaa. Toivottavasti myös mun elämäntaparemonttini aikana löytäisin myös itseluottamukseni takaisin, sillä monesti tuntemattomassa porukassa mulla on todella vaikea puhua toisille. Myös koulussa jos nään peilistä itteni ni en voi kattoa sitä kun sitten huomaan miten laihoja mun kaverit on ja mä oon sellane hiidenkivi. Katseetkin kertoo paljon... Ennnen jopa luulin et ihmiset et huomais et mä oon vaa ehk joku 10kg liikalihava ku katoin itteeni peilistä. Mutta kyllä sen huomaa kun kaveri tulee siihen peilin viereen myös peilailemaan miten paljon oon niitä isompi. Sekin on varmaan vaikuttanut paljon, et mun nykyiset koulukaverit on mua melkein 20cm lyhyempiä, jolloin sen huomaa viel pahemmin mikä oon. Oon myös pahoillani jos mun lauseet on epäselviä ja jotenkin hypin asiasta toiseen, mutta tää on vaa tosi vaikee asia mulle ja haluun että en jätä mitään olennaista kertomatta.
Muistan myös kerran ku piti mennä uimaan. Oli pakko mennä vähintään kerran. Noh, tykkään tai enemmänkin rakastan uimista... Mutta se, etä jouduin menemään tuntemattomien kanssa uimaan oli ihan kamalaa! Kaikki oli sellasia super laihoja mun ryhmässä. En edes pystynyt suihkutiloissa vaihtamaan uimapukua, vaan piilouduin vessaan. Lähin sieltäkin vasta pois kun en enää kuullut ketään. Se ei kyl ollu oikee ratkasu, sillä sit kun tulin sinne uimaosastolle, niin kaikki tuijottivat ku kävelin niiden ohi ja tulin portaat alas veteen. Jäin vielä loppu tunnin jälkeen uimaan, ehkä osittain sen takia, että rakastin uimista, mutta suurin syy oli se, että mun ei tarttisi kohdata mun liikuntaryhmäläisiä enään suihkutiloissa, eikä varsinkaan pukutiloissa. Ois tehny mieli tollon vaa vetää pussi päähän ja juosta pakoon.
Nonnnih! Nolot jutut saa jäädä nyt taakse ja mä kerron vielä lopuksi mun ruoka-, sekä liikuntatavoitteeni. Kerron vaikka tässä top-listan:
1. Haluan päästä nameista ym. epäterveellisistä eroon.
- Ainoastaan sillöin tällöin, kuten syntymäpäivinä tai jouluna yms.
2. Kasvikset ja hedelmät joka päiväiseen käyttöön.
- Haluan syödä niitä tästä lähdin sen puoli kiloa päivässä, niinkuin siinä mainoksessa sanottiin
3. Säännöllisyys ruokailuihin
- Ei enää mitään sellaista, että syön silloin kun on nälkä / tylsistynyt (luulen että olen monesti sekoittanut nälän sekä tylsistyksen keskenään). Aamupala, lounas, (välipala), päivällinen ja iltapala. Eli vain 4-5 ruokailua päivässä. Ei enempää.
4. Annoskoot ruotuun
- Suuret annoskoot saavat nyt pikkuhiljaa sitten väistyä, kun säännöllisyyskin tulee ruokailuihin. Ei enään super-duper-ruokaannoksia!
5. Liikunta elämääni
- Haluan saada liikunnan joka päiväiseen elämääni enemmän mukaan. Vaikkapa 4 kertaa viikossa kunnon liikuntaa, joka tulisi luonnostaan eikä tarvitsisi patistaa itseään joka kerta. Harrastin pienenä balettia, ja toivon että olen vielä joskus (parin vuoden sisällä toivottavasti) normaalipainoinen niin haluan aloittaa taas baletin,sillä se on edelleen suuri osa elämääni, ainakin jossain muodossa.
Tässäpä kaikki tältä erää.
-Kat
