Järkytys!!

En siis voinut uskoa silmiäni. Tiesin että puolentoista kuukauden aikana, jolloin kaikki syömiset ja liikunnat oli mennyt persiilleen niin paino olisi noussut... mutta +7kg!!! Eli siis nyt ollaan pahemmassa paikassa kuin alkupiste:125kg!! Kauhea järkytys, miten oon voinu päästää itteni tälläseks, ei jösses. Toivottavasti suurin osa olis tosta vaan nestettä, mutta vaikka ei oliskaan, niin en enää KOSKAAN aio nähä kolminumeroista, saatika noin isoo numeroo vaa'alla tän jälkeen.





Tästä lähtien tää unelma ei ole enää unelma, toive, haave vaan tästä lähtien se on päämäärä, jonne pääsee vain taistelemalla ja työntämällä itseään eteenpäin eikä luovuttaminen tule enää kysymykseen. Joka päivä liikuntaa ja terveellistä ruokaa kohtuudella. Enää ei istuta koko päivää suklaarasia kädessä television edessä vaan mennään ulos lenkille, juoksemaan, kävelemään, hyppimäään. Ihan sama mitä, mut enää tää ei käy laatuun. Ja ei, en alota huomenna, vaan tänään. NYT, HETI.  Heti tän postauksen jälkeen lähden pisimmälle lenkille mitä oon koskaan tehny, 8km,putkeen, kävellen kylläkin, mutta läskit saavat itkien lähteä vetämään tästä kehosta, ne ei oo enää tervetullleita tänne. ei enää koskaan.

5 kommenttia:

© At last, words to actions 2012 | Blogger Template by Enny Law - Ngetik Dot Com - Nulis