Itsekuri meinaa lipsua, mutta sisulla eteenpäin

Lähellä piti- tilanteita on ollut enemmän kuin laki sallii. Vanhat tavat pyrkivät tulemaan esille ja pystyn vain vaivoin estämään mielihalujen toteuttamisen. Tiedän, että kyllä se tästä helpottuu, mutta siltä ei tunnu. Tuntuu kuin aivot riitelevät keskenään ja siellä keskellä istun minä, jota revitään täysillä kahteen täysin eri suuntaan. Tälläistä se varmaan on olla koukussa johonkin. Sisäinen paholainen huutaa sokerin perään ja mieleen putkahtaa ajatus; ''pakko saada jotain hyvää''. Ei kuulosta järin terveeltä. Ei lähelläkään sitä. Ei kuulosta edes minulta, missä vaiheessa minäni katosi sokeririippuvuuden tyydyttämiseen?

Sehän tässä on ollut suurimpana itsetunnon nakertajana. 

WAU

Niin kuin edellisessä postauksessani kerroin, en osaa julkisella paikalla olla ilman miettimättä, miten tuokin taas tuijottaa ja varmasti mielessään arvostelee minua. Todellisuudessa ei varmaan edes huomannut katsahtaneensa minun suuntaan eikä ajatellut sen kummoisempaa. Miksi ihmiset edes jaksaisivat arvostella jokaista läskiä joka tulee vastaan? Aikamoinen työ siinä olisi nykypäivänä teollistuneessa maailmassa. Haluan takaisin entisen minäni lisän sen, etten tunne tarvetta syödä epäterveellisiä ruokia. Tietoa ja taitoa on, mutta vielä puuttuu se toteutus ja siinä pysyminen. En tunne eläväni täyttä elämää tämän takia, joten jotain on pakko tehdä. Muuten edessä on ylipainon tuottamat sairaudet, epäterveellinen elämä, onneton elämä ja jopa ennenaikainen kuolema. Ja mielummin olen virkeä vanhus kuin ylipainoinen, joka ei edes välttämättä elä eläkeikään saakka.

Muutos on pakollinen ja halua riittää, missä itsekuri?

onneksi sentään opiskelu sujuu!

Unelma on vielä joskus näyttää esimerkkiä tuleville sukupolville terveellisestä elämästä. Aktiivisesta sellaisesta, jossa koko päivää ei vietetä neljän seinän sisällä syöden valkosia viljoja.

Vaikka tämän päivä on ollut hankala, olen pystynyt pysymään lähes suunnitelmissani. 0g sokeria. mm. kaurapuuroa, ruisleipää, kanaa, viinirypäleitä, omena, proteiinijuoma ja subway vielä 'helpoksi' päivälliseksi. Hiilihydraatteja 200g, proteiineja 100g, kuitua 28g. Proteiineja pitäisi vielä vähän saada lisää, hiilihydraatteja liikaa. Ei kuitenkaan huono päivä huomioiden vireystason ja ajoittaiset herkkuhimot. Sain aikaiseksi todella paljon tänään kirjastolla ja lisäksi kävin salilla. 4. kerta tällä viikolla eli tavoite saavutettu! Nyt voi olla tyytyväinen itseensä :) Jos jaksaisi, niin huomenna voisi vielä mennä käymään tekemässä reippaan aerobisen treenin, mutta vain ylimääräisenä rentona liikuntana.

salilta, ajattelin nyt useammin ottaa kuvia (kerran viikkoon/kuukauteen niin jossain vaiheessa näkyy varmasti muutoksia!)

Oikein mahtavaa viikonloppua teille kaikille ja tulen sunnuntaina (1.2!!) päivittelemään painoa, joka toivottavasti nyt edes on alle 115kg näiden 2,5vk mässäilyn jälkeen. Ei hajuakaan missä se on, mutta toivon tietenkin mahdollisimman alhaista painoa.

-Kat

Lähes täydellinen päivä!

Lähes kolme viikkoa olen hiljalleen muuttanut elämäntapojani, toivottavasti tällä kertaa pysyvästi.

Liikunta olikin yllättäen se ''helppo nakki'' tällä kertaa ja tänään olikin kolmas kerta salilla. Tavoitteena olisi vielä käydä kierähtämässä siellä vielä perjantaina tai launantaina. Tai jopa molempina päivinä? Aika paljon kuitenkin mennään jaksamisen mukaan. Olen positiivisesti yllättynyt, että lihakset tuntuvat vain väsyneiltä loppupäivän ja seuraavana päivänä tuntuu taas siltä, että voisi mennä tekemään salitreenin toisen osan. Teen siis kaksijakoista, vaapahkoa ohjelmaa salilla. Ensimmäisenä päivänä keskityn ylävartaloon, erityisesti käsiin joissa tuntuu ettei ole yhtään voimaa. Lisäksi teen hieman keskivartaloa ja lämmittelyt menevät aika paljolti soutulaitteessa. Toisena päivänä onkin jalkojen vuoro, joiden lisäksi keskityn erityisesti selkään. Teen vaihtelevasti mielen mukaan harjoituksia, mutta molemmissa osissa on suurin osa kuitenkin sellaisia joita teen joka kerta. Aikaa kuluu 30-60min lämmittelyiden kestosta ja ''extrojen'' eli lisäharjotteiden mukaan. Tänään meni tunti, sillä oli ylävartalon vuoro ja lisäksi otin selkiä ja pidemmän alkulämmittelyn crossarilla.

 

Ruokavalio on ollut edelleen ongelma. Alkuperäisen suunnitelmanhan mukaan toisen viikon lopussa olisi pitänyt olla jo ruokavalio kunnossa, sillä se on tärkein osa laihdutusta. Tämän osan epäonnistuttua ei ole mitenkään ollut edes ihmeellistä, että paino ei ole liikahtanutkaan yhtään minnekään. Tänään oli kuitenkin toisin, vaikka päivä menikin vähän erilailla kuin yleisesti. Siirsin salin vasta kirjaston jälkeen, sillä aamulla tuntui siltä, että on pakko päästä heti kirjastoon kirjojen ääreen lukemaan. Eväiksi ennätin ottaa vain proteiinijuoman lisäksi leivän ja skyrin, mutta sillä pärjäsin oikeastaan aika mainiosti sinne 16 saakka. Nyt päivälliseksi söin kerrankin kanaa ja salaattia, niin kuin pitäisikin! Iltapalaksi sitten maitorahkaa, jotta päivän proteiinit saadaan kasaan :)

Ylipäätään jäi hyvä fiilis tästä päivästä. Teki mieli useasti käydä kaupassa edes jotain pientä hakemassa, mutta sain hillittyä itseni ja tässä sitä istutaan tyytyväisenä päivän ahkeruuteen. Viikko onkin jo lopuillaan, joten jos nyt jaksan mennä tästä eteenpäin oikean ruokavalion ja liikunnan mukaan, paino voisi olla siellä 113kg tienoilla jo sunnuntaina. Siitä olisi helppo jatkaa, vaikka sitä alle 110kg ei saatu. Helmikuussa sitten alle 110kg!

-Kat

Ruokavalion muuttamisen vaikeus

Ruokavalio on ehdottomasti se ongelmakohtani. Tällä viikolla minun piti keskittyä sen parantamiseen ja hiljalleen se on kyllä vanhoista tavoista irtoamassa, mutta ei se niin helppoa ole. Itselleni on vain vahvistunut näin alkuviikosta, että alkuilta on aivan ehdottomasti herkin hetkeni. Salille meneminen ei ole ongelma, siellä itse asiassa on todella kivaa! En muistanutkaan, kuinka paljon nautin salitreeneistä.

Ulkopuolisen silmin katsoen tuntuisi vain jotenkin siltä, että se liikunta aivan ehdottomasti olisi kompastuskiveni. Vihaan mennä ulos liikkumaan huonolla kelillä ja joskus pahoina päivinä on jopa vaikeaa siirtyä sohvalta tekemään jotain järkevää. Mutta kenelle se ei olisi ongelma, jos se ei ole tärkeä osa omaa elämää? Kaikille jankutetaan, kuinka tärkeää liikunta on, mutta itselleni se tekee oikeastaan vain hallaa. Tiedostan hyvinkin että liikunta on erittäin tärkeää, mutta jos joku(tutut, koulu, lehdet, lääkärit, lista on pitkä) ''jankuttaa'' siitä, itselleni syntyy ainakin vastakkainen reaktio. Liikunnan aloittamisesta tulee vain entistä vaikeampaa. Niin ehkä minulle kävi muutama vuosi sitten. Olin korviani täynnä puheita liikunnasta ja tiedostamatta ''kapinoin'' sitten sitä vastaan enkä liikkunut oikeastaan mitenkään hyvin. Tai sitten nämä on vain tekosyitä ja oikeasti olen vain sisimmässään niin laiska. En tiedä.

Mutta nyt takaisin asiaan. Olen saanut on aivan erinomaisia vinkkejä eväiksi matkalle. Huomenna lähtee heti ensimmäiset testiin! Maanantai ja tämä päivä meni vähän puolella ruokavaliolla,menin antamaan repsahdukset anteeksi. Nyt kuitenkin ajattelin ryhdistäytyä jo heti illasta ja tehdä seuraavan päivän ruoat niin pitkälle kuin mahdollista valmiiksi. Pikku hiljaa on pakko kiristää myös ruokavalion nyörejä sinne parempaan päin, sillä vain sen avulla pääsen eroon tästä hiilaripöhöstä. Samalla tavalla se onnistui ennen jouluakin! Jos vaikka loppuviikosta olisi jo aika suunnitelmien mukaan ruokailut, helpottaisi nämä namihampaan kolotuksetkin siihen.

Tajusin muuten ottaa kehokuvan salilta, itse asiassa tältä ja eiliseltä! Muutosta sinne 120kg kuvaan ei ole paljoa, mutta kyllä ainakin omaan silmään jotain muutosta on näkyvissä. Ryhdissä ainakin, heh. En malta odottaa sitä, että saan laittaa vierekkäin kuvat 120kg-100kg! Tässä siis kuvat. Kuvateksteissä ennen-jälkeen-merkinnät.

Tänään salilta!

ennen, huonompi perusryhti, maha edempänä kuin nykyään

Tänään salilta(Edestä), about samasta kuvakulmasta otettua vanhaa kuvaa ei löytynyt.

 Voisi nyt ryhdistyä näiden kuvien kanssa ja liittää enemmän kehokuvia tänne kuin puolen vuoden välein! Ne nimittäin eivät huijaa (samoin kuin mittanauha) vaikka vaaka välillä huijaisikin :)

Mahtavaa alkuviikkoa teille kaikille!

-Kat

Pohdintaa ruokavaliosta

Huu, kiireinen viikko on lopuillaan ja olisi aika taas tehdä yhteenveto viikosta. Tällä viikolla päätin panostaa täysillä liikuntaan ja sen lisäämiseen. Kävin viitenä kertana Helsingin puolella lukemassa kirjastossa pääsykokeisiin, joista neljällä kerralla kävin samalla salilla. Ensimmäinen kerta oli aivan tuskaa ja kädet olivatkin sitten kipeät muutama päivä sen jälkeenkin. Nyt eilen tein taas käsitreenin ja kipuja ei ole. Tuntuu ainoastaan siltä, että jotain on tehty. En muistanutkaan, miten 30-40min salitreeni tuo lisää energiaa arkeen, sillä nyt tuntuu että jaksaisin keskittyä paljon pidempään opiskeluun! Ihan mahtava fiilis!

Tällä viikolla on ollut kuitenkin aivan surkea ruokavalio. Puolet päivästä on mennyt hyvin, melkeinpä täydellisesti. Mutta sitten kun pääsen vihdoin kotiin istumaan koko päivän lukemisen jälkeen... Nälkä kurnii eikä se millään meinaa loppua. Menin sortumaan kaiken maailman herkkuihin, joita en edes kehtaa mainita tässä. Surullista, mutta sentään toinen osa laihdutuksesta on jo aika kunnossa. Kävelen salin lisäksi vielä 7 000 askelta, joihin oikeastaan pitäisi lisätä alkulämmittelyt salilla, joten uskon, että aika lähellä 10 000 mennään. Täydellistä!

Seuraavan viikon agenda olisi siis saada ruokavalio kuntoon. Nyt kysynkin teiltä; Mitä minun kannattaisi syödä klo 18 rankan opiskelupäivän jälkeen? Sen pitäisi olla jotain hyvin täyttävää ja terveellistä. Kanaa? Samoin pitäisi vielä löytää ruisleivän seuraksi joku muu helppo ja nopea ruoka, joka pärjäisi lämpimässä iltapäivään saakka. Mitä te syötte työpäivän jälkeen? Itse olen miettinyt jotain seuraavaa:

Aamupala (6.00): Kaurapuuroa, vitamiinit, vettä
Sali (8.00): vettä
post-sali(9.00): proteiinijuoma
lounas(12.00): 2xruisleipä, proteiinirahka
Välipala(15.00): hedelmä, ruisleipä(taas?)
Päivällinen(18.00): 150g kanaa, salaattia, lämmitettyjä kasviksia,1-2kpl kananmunaa
Iltapala(21.00): maitorahkaa mustikoilla
--> 1500kcal, 130g proteiinia, 27g kuitua, 120g hiilihydraattia


Jo tämä määrä tuntuu jotenkin mätöltä, sillä opiskelijabudjetila ei voi käydä joka päivä lounaalla ulkona, joten suurin osa päivästä on pakostikin pelkkää leipää ja rahkaa. Sen takia pitää panostaa tuohon päivälliseen kunnolla. Kuitenkin yli 1g/kg tulisi proteiinia ja kuituakin tulisi näillä tarpeeksi. Laihtuminenkin olisi sitä 1kg/vk tahtia ainakin näin alkuun. Näillä ajattelin mennä ainakin alkuviikon, saa sitten nähdä miten teen ruokavalion kanssa. Nyt tarvittaisiin todellakin niitä vinkkejä, mitä teen ruokavalion kanssa!

Kat

200. postaus!

Enpä olisi uskonut, että jaksaisin edes näin pitkälle kirjoittaa tätä blogia. Olen kuitenkin tyytyväinen että innostuin tästä (vaikka välillä hyvinkin epäsäännöllisesti postailenkin). Olen saanut niin paljon energiaa ja vinkkejä täältä laihdutukseen, etten usko että olisin edes näinkään pitkällä ilman tätä blogia. Suuri kiitos kuuluu tietenkin teille lukijakunnalle.

Tammikuu on mennyt sekä huonosti että hyvin. Olen edelleen syönyt herkkuja liikaa ja paino ei ole sen takia liikkunut yhtään mihinkään suuntaan. Uskon kuitenkin että se liikahtaa(alaspäin!), kunhan saan pääsykokeisiin pänttäämisen kunnolla alkuun. Otin vielä hetken harkitsemisen jälkeen kirjaston vieressä olevaan saliin kuukausijäsenyyden ja päätin että aina kun jalka vie kirjastoon, olisi paras käydä myös samalla siellä! Ei tarvitse kuin herätä tuntia aikaisemmin, jotta olen sitten kirjastolla hetki sen avaamisen jälkeen virkeänä ja päivän liikunnat tehtynä. Loppupäivä meneekin aika lailla lukiessa iltaan saakka, jolloin annan itselleni hetken rauhan tästä kaikesta hulinasta. Teen päivällisen ja istun koneelle täyttämään päivän annoksen internettiä. Jos nyt saisin aikaiseksi ottaa kuvia matkan varrelta, voisipa tästä blogista vihdoin syntyä jotain kuvapainotteisempaa kuin ainainen pakerrus tekstin kanssa. Vaikka ei tekstissä ole mitään vikaa, päinvastoin. Kuvat vaan tuntuvat jotenkin oleelliselta osalta, varsinkin tälläistä laihdutusblogia!

Kai minustakin on tullut vihdoin yksi puurokuntalaisista? 90% aamupaloista taitaa olla nykyään puuroja :D

Olen myös miettinyt, jos loppukuukaudeksi laittaisin vaaka-lakon itselleni ja sen sijaan sunnuntaisin(2kpl jäljellä) mittaisin vain vyötärönympäryksen muutoksen, jos muutosta olisi. Samalla voisin laittaa lähes kolmen viikon tavoitteen, jonkun kivan lukeman jonka toivoisin näkeväni sunnuntain punnituksessa 1.2. 19 päivää olisi siis aikaa laittaa tämä ruho hikoamaan ja syömään ruohoa :D Tällä hetkellä siis paino 113-114kg, en ole punninnut nyt kunnolla tammikuussa. Lähes kolmessa viikossa näillä painoilla olisi ainakin simppeliä pudottaa se 3kg, mutta pitäisikö laittaa vähän tiukempi tavoite? Kuitenkin tuossa on edelleen niitä joulukiloja, jotka pitäisi saada suhteellisen helposti alas. Jos vaikka vaa'assa killuisi 108kg 1.2.2015. Kuulostaa hyvälle ainakin omaan korvaan! Saatte sitten nähdä sunnuntain, päätinkö jättää punnituksen vai en!

-Kat

p.s. Enpä olisi koskaan uskonut, että tälläinen hajanaisesti postaileva laihduttaja voisi koskaan saada yli 20 lukijaa, nyt teitä on jo aivan hullut 28!

p.p.s. Ja onhan teitä jo yli 30! Yksi ihanista lukijoista mainitsi lukevansa tätä bloglovin'in kautta, jota en tietenkään muistanut laskea mukaan ! Upeaa!

Masentavaa uutta vuotta?

Taitaa olla täydellinen aika alkaa avaamaan menneisyyden haamuja tänne blogiin uuden vuoden kunniaksi. Ehkä tämän avulla pääsisin eteenpäin laihdutuksessa, jos kertoisin näin ''julkisesti'' lihavuuteni syitä. Olen kyllä tainnut jo kertoa, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja olisi hyvä, jos jotenkin pystyisin muistamaan nämä, ennen kuin rupean syömään enemmän kuin laki sallii. Muutenkin näin ensimmäisen päivän kunniaksi olen kertaillut viime vuoden tapahtumia, niin huonoja kuin hyviä ja ajattelin että tämä olisi täydellinen tapa keventää harteiteni taakkaa..

Palaan siis aivan alkuun, mistä kaikki luullakseni lähti. Olin vasta ylä-asteelainen epävarma nuori naisen alku. Perheessämme riideltiin tuohon aikaan paljon ja jouduin viettämään suurimman osan iltapäivistäni yksin. Tällöin aloin käyttämään viikkorahojani karkkeihin sekä muihin epäterveellisiin ruokiin. Luulen, että tällä tavoin sain käytettyä aikaa kun joka päivä en tietenkään voinut olla kavereiden kanssa eikä harrastuksiakaan ollut koko päivää. Teimme myös kavereiden kanssa paljon leivonnaisia, milloin mitäkin. Pikku hiljaa painoa alkoi kertymään ja tästä alkoikin kunnon noidankehä. Hiljalleen aloin olla yhä epävarmempi kehoni suhteen, eikä ulkopuolinen paine sitä myöskään helpottunut. Yläasteen lopulla herkkujen syöminen oli jo lähes päivittäinen rutiini ja hiljalleen aloin syömään niitä lisää henkiseen pahoinvointiin, joka johtui ihan vain siitä, ettei minua kunnolla koskaan hyväksytty porukoihin. Minulla oli kyllä luottokavereiden lisäksi suhteellinsen iso kaveriporukka, mutta koulussani oli silti niitä, joiden mielestä olin helppo kiusattava. Lukioon mennessä painoa oli jo 15kg ylimääräistä ja kavereiden kadotessa katosi myös viimeiset itseluottamukseni rippeet. Sitten aloitinkin tämän blogin ja kunnollisen laihdutuksen, vaikka lihoin silti tuonne 120kg kohdalle. Lukiosta lähtien en ole enää pystynyt olemaan koulussa tai missään ilman miettimättä ihmisten katseita. Tunnen aina, että joku tuijottaisi tai tuomitsisi. Naurahdus bussissa ja mietin vain, miten ne nauravat minulle ja yritän vajota penkkiini niin paljon kuin mahdollista. Omaa syytähän tämä on, sillä minä se olin joka tartuin heikolla hetkellä herkkuihin enkä täyttänyt epävarmuuteni tuomaa tyhjiötä terveellisesti, jolla itsevarmuuteni olisi pysynyt normaalina.

Katoaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikka kuinka haluaisin olla näkymätön ja piilossa ihmisten katseilta, ei se ole mahdollista. Tiesin sen jo kauan sitten ja onnekseni olen jo pitkään tiennyt, mitä haluan elämältäni, joten en ole luopunut toivosta. Unelmat ovat auttaneet minua, samoin läheisimmät ystäväni jotka tietävät tästä. Nyt ei enää mikään voi pysäyttää minua, paitsi minä itse. Minä olen se vuori, jonka minun täytyy ylittää. Vaikka en voi luvata mitään, että en koskaan söisi herkkuja taikka sortuisi, sillä tunnen itseni liiankin hyvin, voin kuitenkin taistella tapojani vastaan. Uskon, että pystyn vielä joku päivä löytämään tasapainon ja terveyden. Helppoa se ei ole, mutta en ole ensimmäinen enkä varmasti viimeinen, jolla on sama tavoite. Ja niin monet ovat siinä onnistuneet! Ja uskon että joku päivä olen heidän joukossaan :)

Ja pitäisi opetella katsomaan maailmaan kuten vaikka Hannes Hyvönen, legendaarinen 101v(tässä kuussa aivan mahtavat 102v) sotaveteraani itsenäisyyspäivän vastaanotolta! Siinä on mies minun makuuni, eiku mitä? :D

-Kat

 

p.s. Tälle vuodelle olisi tarkoitus pistää pystyyn vanhasta hillopurkista onnellisuuspurkki, johon laittelen asioita, josta olen kiitollinen vuoden aikana sekä kaikkia onnellisia tapahtumia. 31.12.2015 olisi sitten tarkoitus avata se ja lukea vuoden tapahtumat lävitse :) 

Onko teillä tälle vuodelle jotain erikoisia suunnitelmia?