Itsekuri meinaa lipsua, mutta sisulla eteenpäin

Lähellä piti- tilanteita on ollut enemmän kuin laki sallii. Vanhat tavat pyrkivät tulemaan esille ja pystyn vain vaivoin estämään mielihalujen toteuttamisen. Tiedän, että kyllä se tästä helpottuu, mutta siltä ei tunnu. Tuntuu kuin aivot riitelevät keskenään ja siellä keskellä istun minä, jota revitään täysillä kahteen täysin eri suuntaan. Tälläistä se varmaan on olla koukussa johonkin. Sisäinen paholainen huutaa sokerin perään ja mieleen putkahtaa ajatus; ''pakko saada jotain hyvää''. Ei kuulosta järin terveeltä. Ei lähelläkään sitä. Ei kuulosta edes minulta, missä vaiheessa minäni katosi sokeririippuvuuden tyydyttämiseen?

Sehän tässä on ollut suurimpana itsetunnon nakertajana. 

WAU

Niin kuin edellisessä postauksessani kerroin, en osaa julkisella paikalla olla ilman miettimättä, miten tuokin taas tuijottaa ja varmasti mielessään arvostelee minua. Todellisuudessa ei varmaan edes huomannut katsahtaneensa minun suuntaan eikä ajatellut sen kummoisempaa. Miksi ihmiset edes jaksaisivat arvostella jokaista läskiä joka tulee vastaan? Aikamoinen työ siinä olisi nykypäivänä teollistuneessa maailmassa. Haluan takaisin entisen minäni lisän sen, etten tunne tarvetta syödä epäterveellisiä ruokia. Tietoa ja taitoa on, mutta vielä puuttuu se toteutus ja siinä pysyminen. En tunne eläväni täyttä elämää tämän takia, joten jotain on pakko tehdä. Muuten edessä on ylipainon tuottamat sairaudet, epäterveellinen elämä, onneton elämä ja jopa ennenaikainen kuolema. Ja mielummin olen virkeä vanhus kuin ylipainoinen, joka ei edes välttämättä elä eläkeikään saakka.

Muutos on pakollinen ja halua riittää, missä itsekuri?

onneksi sentään opiskelu sujuu!

Unelma on vielä joskus näyttää esimerkkiä tuleville sukupolville terveellisestä elämästä. Aktiivisesta sellaisesta, jossa koko päivää ei vietetä neljän seinän sisällä syöden valkosia viljoja.

Vaikka tämän päivä on ollut hankala, olen pystynyt pysymään lähes suunnitelmissani. 0g sokeria. mm. kaurapuuroa, ruisleipää, kanaa, viinirypäleitä, omena, proteiinijuoma ja subway vielä 'helpoksi' päivälliseksi. Hiilihydraatteja 200g, proteiineja 100g, kuitua 28g. Proteiineja pitäisi vielä vähän saada lisää, hiilihydraatteja liikaa. Ei kuitenkaan huono päivä huomioiden vireystason ja ajoittaiset herkkuhimot. Sain aikaiseksi todella paljon tänään kirjastolla ja lisäksi kävin salilla. 4. kerta tällä viikolla eli tavoite saavutettu! Nyt voi olla tyytyväinen itseensä :) Jos jaksaisi, niin huomenna voisi vielä mennä käymään tekemässä reippaan aerobisen treenin, mutta vain ylimääräisenä rentona liikuntana.

salilta, ajattelin nyt useammin ottaa kuvia (kerran viikkoon/kuukauteen niin jossain vaiheessa näkyy varmasti muutoksia!)

Oikein mahtavaa viikonloppua teille kaikille ja tulen sunnuntaina (1.2!!) päivittelemään painoa, joka toivottavasti nyt edes on alle 115kg näiden 2,5vk mässäilyn jälkeen. Ei hajuakaan missä se on, mutta toivon tietenkin mahdollisimman alhaista painoa.

-Kat

Pohdintoja omasta laihdutuksesta/vaikeuksista

Hei kaikille lukijoille! Täällä on viikko mennyt aika hyvin, vaikkakin aika epätasaisesti olen nyt syönyt. Vaikeeta vain jostain syystä pysyä yksinään ryhdissä ja pysyä tasan tarkkaan suunnitelmissa kun kukaan ei ole katsomassa joka ikinen sekuntim, mitä teen. Parannuksia olen silti pyrkinyt tekemään, askel kerrallaan ja pysyä siinä vähintään 4kert/vk lenkille, kun nyt on lisäksi oikein kaunis ilma suosinut :) vielä olisi tavoitteena saada hyötyliikunta yli 10 000 askeleeseen päivässä, sillä uskon hyötyliikunnan tekevän ihmeitä peruskunnolle. Lisäksi huolehdin edelleen terveydestäni, sillä paino edelleen on vielä sielä lähellä 120kg. Kauhistuttaa kyllä edelleenkin sanoa tuo määrä ääneen. En koskaan varmaa tule pystymään sanomaan, että korkeimmillaan olen painanut 125kg, sehän on jo todella lähellä sairaalloista lihavuutta. Siis sairaalloista. Apua. Tuntuu edelleen pahalta, miten olen voinut päästää itseni tälläiseen kuntoon. Jokainen askel on raskas eikä tästä kehosta saa irti helposti mitään. Juostessakin rasvat hyllyvät niin, että jokainen askel tuntuu siltä, että ne venyttävät ihoa vain pidemmälle kohti maata jalan tömähtäessä maahan ja painovoiman vetäessä kehoa puoleensa.

Näinä hetkinä vain toivon edelleen, että joku läheinen olisi samassa tilanteessa. Samalla kuitenkin toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa kuin minä, vaikka kuinka haluaisin vertaistukea ja motivaatiota ihan konkreettisestikin. Lenkkikaveria, ihan mikä tahansa auttaisi nyt. Lopulta motivaatio ja itsekuri pitää kuitenkin löytyä minusta ja vain minä pystyn muuttamaan mun elämän suunnan toiseen. Joka päivä kuitenkin tulee hetkiä, jolloin mun tekee mieli heittää pyyhe kehään sellasessa vauhilla. Mun pitäis keksiä joku asia, minkä muistaisin siinä tilassa ja pääsisin takaisin ruotuun. Joskus auttaa se, että ajattelen, että aikaa ei enää ole paljoa ja mietin, mitä kaikkea siellä normaalipainossa mua odottaa. Joskus terveys ja joskus yksinkertaisesti ei mikään. Silti mun pitäis pystyä olemaan erossa epäterveellisistä ruoista ja herkuista. Hinnalla millä hyvänsä.

Tällä viikolla olen itseasiassa melkein joka päivä napostellut edes jonkun pienen namin. Miksi, oi miksi meillä pitää tällä hetkellä olla niin hirveästi nameja kotona. Joka kolkka pursuaa nameja ja herkkuja ja sitten kun kiireessä en ole tajunnut syödä, sorrun nameihin. Olen kuitenkin laihtunut samalla, sillä olen kuitenkin edes jotenkin pystynyt pysymään ruokavaliossa kiinni. Tämä ja seuraavat viikot tulevat varmaan olemaankin kriittisiä, sillä tälläkin hetkellä taidan olla ongelmissa kuin joku, joka roikkuu riippuvarjosta enää käsien varassa. Luovuttaminen käy mielessä, mutta sisulla mennään eteenpäin ja tavoitteita ajatellen saan vielä kaikki herkut kokonaan pois. Turhiahan ne ovat ja mitä niillä tekee. Ei mitään. Ei niissä minkäänlaista ravintoarvoa ole, vain rasvaa ja sokeria.

Päätin ottaan tälläisen motivaattorin omaan huoneeseeni. Tästä näen konkreettisesti tavoitteeni ja myös värien mukaan BMI:t kyseiselle painolle. Ehkäpä tämä motivoi vaikeina hetkinä jatkamaan :)

Tänään onkin tavoitteena ottaa oikein kunnolla niskasta itseäni kiinni ja mennä täysin superdieetin ohjeiden mukaan kerrankin. Kaapistakin löytyy aika hyvin kaikki tarvittavat aineet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ennätän kuitenkin kipaista vaikkapa nopeasti kauppaan tai sitten vaihtoehtoisesti jättää ne pois tai korvata ne jollakin muulla. En ole vielä päättänyt, miten teen, mutta uskon että se selviää tämän päivän rullatessa eteenpäin. Tänään on siis luvassa suurinpiirtein kanaa, salaattia, rahkaa, marjoja ja vielä enemmän salaattia :)

Treeneissäkin aion kolmen päivän tauon jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä näin heti aamusta lenkille (tai no mikä lasketaan aamuksi, jos yritän päästä liikkeelle viimeistään ennen 11). Lisäksi teen superdieettiin kuuluvan treenin kotona tai sitten raahaudun salille, jossa ainakin tulisi vielä lisäksi 40min kävelyä kaiken tämän lisäksi. Huomenna ja sunnuntaina on luvassa piirteittäin samanlaiset päivät, että saan liikuntatavoitteen täyteen eli 4 kertaa lenkki ja treeni tällä viikolla. Onneksi sentään treenit ovat kaksijakoiset eli tänään on luvassa jalat ja huomenna kädet, jolloin toinen osa kehosta saa päivän lepoa!

Näin kirjoittaessa ajatuksiani ja käydessäni läpi samalla syitä laihdutuksen yrittämiseen ja miettiessäni mahdollisia tuloksia, mieleni alkaa taas parantua ja motivaatio karttua. Ei tee mieli syödä herkkuja ja toivon, että tämä tunne säilyy koko päivän. Olen lopenkyllästynyt ainaseen väsymyksen tunteeseen ja siihen, että itsekuria ei ole tarpeeksi pysymään erossa herkuista. Samoin rakastan kaikkia hedelmiä ja kasviksia, mutta ainainen namihimo peittää sen alleen kuin pimeä verho. Samoin olen kyllästynyt siihen, etten jaksa liikkua mihinkään ja tunnen itseni voimattomaksi. En enää jaksa tätä, enkä aio kestää tätä enää yhtään kauempaa. Nyt onkin täydellinen aika ottaa niskasta itseäni kiinni, sillä toukokuu ja kesä lähestyy vääjäämättömällä tahdilla. Melkein kolme viikkoa olen yrittänyt ylppäreiden jälkeen päästä laihdutuksen makuun enemmän kuin alle viikoksi ja nyt on sen aika vihdoin. Mä näytän vielä kaikille ja mun läskeille että niillä ei enää ole tilaa tässä kehossa.

Aikaa menikin tämän postauksen tekemiseen aika paljon niin en millään jaksa nyt lähteä tarkistamaan, onko virheitä tekstissä. Katson ne läpi, kun tulen lenkiltä joten kestäkää hetki :)

-Kat

''Älä menetä koko elämääsi murehtimalla menneitä tapahtumia''

Laihdutus ei ole, eikä koskaan tule olemaan helppoa. Saan näköjään oppia sen kantapään kautta. Ensimmäiset kaksi vuotta suunnittelin ja aloitin varmaan joka toinen viikko uudelleen laihdutuksen hieman muokatulla suunnitelmalla.
Dieetit eivät koskaan sopineet minulle ja jättäydyin pelkästään siihen, että halusin muuttaa elämäni terveelliseksi ja tasapainoiseksi. Tietenkin samalla laihduttaen ylimääräiset kilot pois ja saaden rapakuntoni vaihdettua edes jonkinlaiseen kuntoon. Tavoitteena oli välillä saada täydellinen kroppa, välillä pelkästään tyytyä normaaliin painoon ja vaikkapa puolimaratoonin juoksuun jossain vaiheessa elämääni.
Mitään niistä tavoitteista en ole vielä saavuttanut. Painotan tässä sanaa vielä. En kuitenkaan kadu näitä(tai kadun, mutta en voi enää tehdä tehtyä tekemättömäksi ja palauttaa menneen takaisin) hukkaan menetettyjä vuosia laihdutuksen kannalta, sillä tiedän että sitten kun saan tämän laihdutuksen rullaamaan niin tällä kertaa se onnistuu. Olen jo tainnut repsahdella ihan tarpeeksi koko elämäni ajaksi :)

''Juoksen aina pakoon jotakuta tai jotakin mutta en ole koskaan päässyt mihinkään''

Ehkä olisikin mun aika vihdoin päästä juoksemaan laihdutusta vastaan eikä enää juosta sitä pakoon

Kaksi suurta vinkkiä haluan antaa teille, jotka laihduttavat tai aikovat laihduttaa. Ensimmäinen on motivaatio. Ilman sitä et pääse edes suunnittelutasolta pois ja et välttämättä edes suunnittelutasolle. Tiedän hyvinkin kokemuksesta, että kaikki repsahdukset sekä epäonnistumiset tavoitteissa lannistaa ja motivaatiotaso laskee helposti. Ei kuitenkaan saa koskaan luovuttaa. Etsikää motivaatiota netistä: ennen&jälkeen kuvia, laihdutus/terveysblogeja, mitä tahansa oikeastaan josta saisit kipinän jatkaa toiveidesi tavoittelua.
Aloita blogin pitäminen, lupaa itsellesi vaikka kirjoittaa sinne vähintään kerran viikossa kuulumisista (huonoista tai hyvistä) vaikka kukaan ei sitä lukisikaan. Tietysti sitä jossain vaiheessa joku tulee kommentoimaan/ liittyy lukijaksi. Motivoidu siitä, että ehkä joku lukeekin blogiasi ja saa inspiraatiota juuri sinusta muuttaa elämäntapansa.
Löydä ympäriltäsi motivaationlähteitä. Usko pois, niitä voi löytää melkein mistä tahansa! Jos sinulla on varaa niin osta palkinnoksi tavoitteen saavuttamisesta tms. vaikka jotain mitä olet aina haaveillut, tietenkään ei mitään epäterveellistä mutta vaikkapa uudet treenikengät, kylpyläpäivä rakkaan kanssa tai vaikka kokeile jotain uutta ja erikoista liikuntaharrastusta. Mahdollisuuksia on paljon ja vain sinä olet laihdutuksen esteenä :)

Niin kauan kuin jaksat taistella ja kasvattaa itsekuriasi, tuloksia syntyy varmasti. Ennemmin tai myöhemmin

Toinen vinkki on ehdottomasti se, että hankkikaa ympärillenne ihmisiä, jotka tukevat laihdutustasi eivätkä sabotoi sitä. Laihdutuksessa on hyvin hankalaa olla itsekseen. Mielitekoja tulee, rutkasti eikä jokainen kerta yksinkertaisesti pysty sanomaan ei. Onnittele jokainen kerta itseäsi kun pystyt pysymään herkuista erossa. Yritä kertoa lähipiirillesi laihduttamisesta ja varsinkin samassa taloudessa eläville. Voin sanoa että jos kerrot heille, niin he tukevat sinua. Ainakin aluksi.
Vaikeinta minulle ainakin on se, että perheenjäseneni jatkavat samaa epäterveellistä elämäntapaa, vaikka olen kertonut heille että laihdutan. He eivät tajua miten vaikeaa minun on pysyä erossa heidän tuomistaan herkuista ja syödä vain terveellistä ruokaa(jota aina ei edes kaapista löydy).. Onnistuin laihduttamaan sen 5kg silloin kun perheeni oli mukana laihdutuksessa täysillä. Kotiin ei tuotu paljoa herkkuja ja monet ruoat vaihdettiin terveellisempiin. Perheenjäseneni kuitenkin palasivat takaisin epäterveelliseen ruokaan ja niin minäkin osittain vaikka yritänkin tosissani pysyä erossa nameista ja muista epäterveellisistä ruoista. Se on vain erittäin vaikeaa minulle.
Joten yrittäkää saada edes joku tukemaan päätöksiäsi ja joka pystyisi syödä about samaa ruokaa kanssasi, jolloin et tuntisi jokainen hetki houkutusta palata takaisin epäterveelliseen elämääsi!

Tätä haluan toitottaa. Varmaan tuunkin laittamaan tän kuvan vielä useesti tänne, mut kestäkää :D

Huomenna onkin taas crossing-tunnin vuoro ja sitten tuntemuksista riippuen toivottavasti ainakin kahdesti salille vielä sen jälkeen tän viikon aikana! Sunnuntaina on sitten jo taas punnitus! Jäiks!

-Kat