Pohdintoja omasta laihdutuksesta/vaikeuksista

Hei kaikille lukijoille! Täällä on viikko mennyt aika hyvin, vaikkakin aika epätasaisesti olen nyt syönyt. Vaikeeta vain jostain syystä pysyä yksinään ryhdissä ja pysyä tasan tarkkaan suunnitelmissa kun kukaan ei ole katsomassa joka ikinen sekuntim, mitä teen. Parannuksia olen silti pyrkinyt tekemään, askel kerrallaan ja pysyä siinä vähintään 4kert/vk lenkille, kun nyt on lisäksi oikein kaunis ilma suosinut :) vielä olisi tavoitteena saada hyötyliikunta yli 10 000 askeleeseen päivässä, sillä uskon hyötyliikunnan tekevän ihmeitä peruskunnolle. Lisäksi huolehdin edelleen terveydestäni, sillä paino edelleen on vielä sielä lähellä 120kg. Kauhistuttaa kyllä edelleenkin sanoa tuo määrä ääneen. En koskaan varmaa tule pystymään sanomaan, että korkeimmillaan olen painanut 125kg, sehän on jo todella lähellä sairaalloista lihavuutta. Siis sairaalloista. Apua. Tuntuu edelleen pahalta, miten olen voinut päästää itseni tälläiseen kuntoon. Jokainen askel on raskas eikä tästä kehosta saa irti helposti mitään. Juostessakin rasvat hyllyvät niin, että jokainen askel tuntuu siltä, että ne venyttävät ihoa vain pidemmälle kohti maata jalan tömähtäessä maahan ja painovoiman vetäessä kehoa puoleensa.

Näinä hetkinä vain toivon edelleen, että joku läheinen olisi samassa tilanteessa. Samalla kuitenkin toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa kuin minä, vaikka kuinka haluaisin vertaistukea ja motivaatiota ihan konkreettisestikin. Lenkkikaveria, ihan mikä tahansa auttaisi nyt. Lopulta motivaatio ja itsekuri pitää kuitenkin löytyä minusta ja vain minä pystyn muuttamaan mun elämän suunnan toiseen. Joka päivä kuitenkin tulee hetkiä, jolloin mun tekee mieli heittää pyyhe kehään sellasessa vauhilla. Mun pitäis keksiä joku asia, minkä muistaisin siinä tilassa ja pääsisin takaisin ruotuun. Joskus auttaa se, että ajattelen, että aikaa ei enää ole paljoa ja mietin, mitä kaikkea siellä normaalipainossa mua odottaa. Joskus terveys ja joskus yksinkertaisesti ei mikään. Silti mun pitäis pystyä olemaan erossa epäterveellisistä ruoista ja herkuista. Hinnalla millä hyvänsä.

Tällä viikolla olen itseasiassa melkein joka päivä napostellut edes jonkun pienen namin. Miksi, oi miksi meillä pitää tällä hetkellä olla niin hirveästi nameja kotona. Joka kolkka pursuaa nameja ja herkkuja ja sitten kun kiireessä en ole tajunnut syödä, sorrun nameihin. Olen kuitenkin laihtunut samalla, sillä olen kuitenkin edes jotenkin pystynyt pysymään ruokavaliossa kiinni. Tämä ja seuraavat viikot tulevat varmaan olemaankin kriittisiä, sillä tälläkin hetkellä taidan olla ongelmissa kuin joku, joka roikkuu riippuvarjosta enää käsien varassa. Luovuttaminen käy mielessä, mutta sisulla mennään eteenpäin ja tavoitteita ajatellen saan vielä kaikki herkut kokonaan pois. Turhiahan ne ovat ja mitä niillä tekee. Ei mitään. Ei niissä minkäänlaista ravintoarvoa ole, vain rasvaa ja sokeria.

Päätin ottaan tälläisen motivaattorin omaan huoneeseeni. Tästä näen konkreettisesti tavoitteeni ja myös värien mukaan BMI:t kyseiselle painolle. Ehkäpä tämä motivoi vaikeina hetkinä jatkamaan :)

Tänään onkin tavoitteena ottaa oikein kunnolla niskasta itseäni kiinni ja mennä täysin superdieetin ohjeiden mukaan kerrankin. Kaapistakin löytyy aika hyvin kaikki tarvittavat aineet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ennätän kuitenkin kipaista vaikkapa nopeasti kauppaan tai sitten vaihtoehtoisesti jättää ne pois tai korvata ne jollakin muulla. En ole vielä päättänyt, miten teen, mutta uskon että se selviää tämän päivän rullatessa eteenpäin. Tänään on siis luvassa suurinpiirtein kanaa, salaattia, rahkaa, marjoja ja vielä enemmän salaattia :)

Treeneissäkin aion kolmen päivän tauon jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä näin heti aamusta lenkille (tai no mikä lasketaan aamuksi, jos yritän päästä liikkeelle viimeistään ennen 11). Lisäksi teen superdieettiin kuuluvan treenin kotona tai sitten raahaudun salille, jossa ainakin tulisi vielä lisäksi 40min kävelyä kaiken tämän lisäksi. Huomenna ja sunnuntaina on luvassa piirteittäin samanlaiset päivät, että saan liikuntatavoitteen täyteen eli 4 kertaa lenkki ja treeni tällä viikolla. Onneksi sentään treenit ovat kaksijakoiset eli tänään on luvassa jalat ja huomenna kädet, jolloin toinen osa kehosta saa päivän lepoa!

Näin kirjoittaessa ajatuksiani ja käydessäni läpi samalla syitä laihdutuksen yrittämiseen ja miettiessäni mahdollisia tuloksia, mieleni alkaa taas parantua ja motivaatio karttua. Ei tee mieli syödä herkkuja ja toivon, että tämä tunne säilyy koko päivän. Olen lopenkyllästynyt ainaseen väsymyksen tunteeseen ja siihen, että itsekuria ei ole tarpeeksi pysymään erossa herkuista. Samoin rakastan kaikkia hedelmiä ja kasviksia, mutta ainainen namihimo peittää sen alleen kuin pimeä verho. Samoin olen kyllästynyt siihen, etten jaksa liikkua mihinkään ja tunnen itseni voimattomaksi. En enää jaksa tätä, enkä aio kestää tätä enää yhtään kauempaa. Nyt onkin täydellinen aika ottaa niskasta itseäni kiinni, sillä toukokuu ja kesä lähestyy vääjäämättömällä tahdilla. Melkein kolme viikkoa olen yrittänyt ylppäreiden jälkeen päästä laihdutuksen makuun enemmän kuin alle viikoksi ja nyt on sen aika vihdoin. Mä näytän vielä kaikille ja mun läskeille että niillä ei enää ole tilaa tässä kehossa.

Aikaa menikin tämän postauksen tekemiseen aika paljon niin en millään jaksa nyt lähteä tarkistamaan, onko virheitä tekstissä. Katson ne läpi, kun tulen lenkiltä joten kestäkää hetki :)

-Kat