EI näin, vaan näin:
Kyllä täältä suosta on aina noustu.. ja nyt ei ole edes niin kamalasti mennyt mönkään kuin viimeksi. 2,5vk:n repsahdus on erilainen kuin 2,5 päivän repsahdus. Nyt vain roskiin loput herkut ja jatkaen!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste repsahdus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste repsahdus. Näytä kaikki tekstit
ARGH!
Ei voi muuta sanoakaan kuin argh tähän tilanteeseen. Laihdutus sujuu erinomaisesti, ellei jopa täydellisesti silloin kun en näe kavereita tai perheenjäseniä. Kaikki kuitenkin taas romahti perjantaina kun koti täyttyi sukulaisista ja herkuista. Se, että en syö lihaa tässä kuussa on jo iskostunut sukulaisten päihin, mutta muu ei sitten vuosien jälkeen vieläkään. Menin sitten syömään sitä sun tätä hirveässä nälässä ja tietenkin sama jatkui lauantaina kun sokerikierre oli taas syntynyt. Tänäänkin vielä menin syömään vähän jotain, vaikka pystyinkin aamulla osittain pysymään terveellisemmällä polulla... Paino kuitenkin nousi 102,2kg ja nyt ketuttaa ja paljon. Toisaalta ei ainakaan laihdutus pysähdy liian vähäisen kalorimäärän takia kun nyt on taas 1000kcal pudotettavaa että pysyisin laskennallisesti oikealla polulla. Hohhoijakkaa. Pitää vain keksiä joku keino tähän, että pystyisin pysymään erossa herkuista myös sukulaisten seurassa... Eihän tässä ole kuin 6vk jouluun ja seuraavaan sukulaiskokoontumiseen, jee... Oma vikahan se on kun en pysy tiukkana vaan sorrun mutta mutta. hehe :)
Haaste, päivä 4: repsahdus pähkinöihin
Päivä meni klo 18 asti aivan täydellisesti. Enää olisi ollut päivällisen ja iltapalan aika, jolloin menin jostain mielijohteesta syömään maapähkinöitä! Jokin naksahti ja söinkin sitten lähes loppuun asti koko pussin.. Sinne meni kalorirajat ja tervetuloa +2000kcal. Salilla meni täydellisesti mutta nyt ei tunnu päivä hyvältä tuon repsahduksen takia. Tuntuu vain niin hirveältä; miksi tein noin! Jääkaapissa oli päivällinen lähes valmiina, olisi pitänyt vain 15min jaksaa odottaa sitä. Olen niin pettynyt taas vaihteeksi itseeni. Miten voi olla näin vaikeaa laihdutus, tätä menoa olen tämän kokoinen koko elämäni. Ikuisesti elämänvaiheiden välissä; en elä täysin terveellisesti mutten myöskään täysin epäterveellisesti.. Voi miksi olen niin heikko?
Nyt saa riittää. Olen täynnä tätä heikkoa minää. Vain minä voin muuttaa tapani ja ajatukseni ympäröivästä maailmasta. Suoraan sanoen en viihdy lihavana, en edes oikeastaan tykkään syödä herkkuja! Jokin aivoissani vain naksahtaa ja lopettaminen on vaikeaa! Siksi pitää vain opetella päästämään kokonaan irti, nyt olen syönyt taas edes hieman jotain epäterveellistä lähes joka päivä. En tykkää. En tarvitse niitä, vaikka aivoni luulevat että tarvitsen! Olen saanut tarpeekseni. Ei enää yhtään mitään. EI. MITÄÄN. TÄHÄN. KEHOON.
En suostu enää saastuttamaan tätä kehoa pelkästään jonkun himon takia. Minulla on kaikki välineet himon välttämiseen tai sen toteutumisen estämiseen. Olen kyllästynyt tähän heikkouteen. Vaikka supermiehen heikkous oli kryptoniitti niin silti hän taisteli kaikin keinoin sitä vastaan. Ja mitä minä teen; sorrun uudelleen samoihin uomiin enkä yritä uusia tapoja estää sortuminen. Mitä järkeä..
Huomenna lähdenkin sillä sekunnilla ulos juoksemaan kun rupeaa tekemään mieli jotain. Vaikka olisikin kuinka kylmä ja jäistä niin pakotan itseni ulos vähintään 30min lenkille. Jos aivot ei suostu tottelemaan hyvällä niin sitten mennään pahalla. Ihan kuinka vain. Keho on temppelini voikin olla uusi mottoni.
Tämäpä oli aika tunteiden vuodatus- teksti. Toivottavasti huomenna olisi mukavampi ja positiivisempi teksti. Uskon vakaasti että kyllä tämä laihdutus tästä helpottaa. Ehkä pitäisi muuttaa keskelle korpea yksin, jolloin ei ole ketään ehdottamassa että ostetaan herkkuja tai tuomassa epäterveellisiä ruokia.. Mutta eihän siinä sitten olisi mitään järkeä. Elämä on tässä ja nyt ja en halua sekuntiakaan enää menettää siitä. Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän loppuu asti. Toivottavasti sait kiinni siitä punaisesta langasta, jota yritin tässä sanoa. Näin ''tunnepurkauksen'' vallassa ei kannattaisi kirjoitella :D
Mahtavaa loppuviikkoa teille kaikille! Kiitos ihan hirveästi tuesta ja jatkan laihduttamista vaikka loppuun saakka jos se on siitä kiinni!
Huomenna lähdenkin sillä sekunnilla ulos juoksemaan kun rupeaa tekemään mieli jotain. Vaikka olisikin kuinka kylmä ja jäistä niin pakotan itseni ulos vähintään 30min lenkille. Jos aivot ei suostu tottelemaan hyvällä niin sitten mennään pahalla. Ihan kuinka vain. Keho on temppelini voikin olla uusi mottoni.
-Kat
Pohdintoja omasta laihdutuksesta/vaikeuksista
Hei kaikille lukijoille! Täällä on viikko mennyt aika hyvin, vaikkakin aika epätasaisesti olen nyt syönyt. Vaikeeta vain jostain syystä pysyä yksinään ryhdissä ja pysyä tasan tarkkaan suunnitelmissa kun kukaan ei ole katsomassa joka ikinen sekuntim, mitä teen. Parannuksia olen silti pyrkinyt tekemään, askel kerrallaan ja pysyä siinä vähintään 4kert/vk lenkille, kun nyt on lisäksi oikein kaunis ilma suosinut :) vielä olisi tavoitteena saada hyötyliikunta yli 10 000 askeleeseen päivässä, sillä uskon hyötyliikunnan tekevän ihmeitä peruskunnolle. Lisäksi huolehdin edelleen terveydestäni, sillä paino edelleen on vielä sielä lähellä 120kg. Kauhistuttaa kyllä edelleenkin sanoa tuo määrä ääneen. En koskaan varmaa tule pystymään sanomaan, että korkeimmillaan olen painanut 125kg, sehän on jo todella lähellä sairaalloista lihavuutta. Siis sairaalloista. Apua. Tuntuu edelleen pahalta, miten olen voinut päästää itseni tälläiseen kuntoon. Jokainen askel on raskas eikä tästä kehosta saa irti helposti mitään. Juostessakin rasvat hyllyvät niin, että jokainen askel tuntuu siltä, että ne venyttävät ihoa vain pidemmälle kohti maata jalan tömähtäessä maahan ja painovoiman vetäessä kehoa puoleensa.
Näinä hetkinä vain toivon edelleen, että joku läheinen olisi samassa tilanteessa. Samalla kuitenkin toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa kuin minä, vaikka kuinka haluaisin vertaistukea ja motivaatiota ihan konkreettisestikin. Lenkkikaveria, ihan mikä tahansa auttaisi nyt. Lopulta motivaatio ja itsekuri pitää kuitenkin löytyä minusta ja vain minä pystyn muuttamaan mun elämän suunnan toiseen. Joka päivä kuitenkin tulee hetkiä, jolloin mun tekee mieli heittää pyyhe kehään sellasessa vauhilla. Mun pitäis keksiä joku asia, minkä muistaisin siinä tilassa ja pääsisin takaisin ruotuun. Joskus auttaa se, että ajattelen, että aikaa ei enää ole paljoa ja mietin, mitä kaikkea siellä normaalipainossa mua odottaa. Joskus terveys ja joskus yksinkertaisesti ei mikään. Silti mun pitäis pystyä olemaan erossa epäterveellisistä ruoista ja herkuista. Hinnalla millä hyvänsä.
Tällä viikolla olen itseasiassa melkein joka päivä napostellut edes jonkun pienen namin. Miksi, oi miksi meillä pitää tällä hetkellä olla niin hirveästi nameja kotona. Joka kolkka pursuaa nameja ja herkkuja ja sitten kun kiireessä en ole tajunnut syödä, sorrun nameihin. Olen kuitenkin laihtunut samalla, sillä olen kuitenkin edes jotenkin pystynyt pysymään ruokavaliossa kiinni. Tämä ja seuraavat viikot tulevat varmaan olemaankin kriittisiä, sillä tälläkin hetkellä taidan olla ongelmissa kuin joku, joka roikkuu riippuvarjosta enää käsien varassa. Luovuttaminen käy mielessä, mutta sisulla mennään eteenpäin ja tavoitteita ajatellen saan vielä kaikki herkut kokonaan pois. Turhiahan ne ovat ja mitä niillä tekee. Ei mitään. Ei niissä minkäänlaista ravintoarvoa ole, vain rasvaa ja sokeria.
Tänään onkin tavoitteena ottaa oikein kunnolla niskasta itseäni kiinni ja mennä täysin superdieetin ohjeiden mukaan kerrankin. Kaapistakin löytyy aika hyvin kaikki tarvittavat aineet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ennätän kuitenkin kipaista vaikkapa nopeasti kauppaan tai sitten vaihtoehtoisesti jättää ne pois tai korvata ne jollakin muulla. En ole vielä päättänyt, miten teen, mutta uskon että se selviää tämän päivän rullatessa eteenpäin. Tänään on siis luvassa suurinpiirtein kanaa, salaattia, rahkaa, marjoja ja vielä enemmän salaattia :)
Treeneissäkin aion kolmen päivän tauon jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä näin heti aamusta lenkille (tai no mikä lasketaan aamuksi, jos yritän päästä liikkeelle viimeistään ennen 11). Lisäksi teen superdieettiin kuuluvan treenin kotona tai sitten raahaudun salille, jossa ainakin tulisi vielä lisäksi 40min kävelyä kaiken tämän lisäksi. Huomenna ja sunnuntaina on luvassa piirteittäin samanlaiset päivät, että saan liikuntatavoitteen täyteen eli 4 kertaa lenkki ja treeni tällä viikolla. Onneksi sentään treenit ovat kaksijakoiset eli tänään on luvassa jalat ja huomenna kädet, jolloin toinen osa kehosta saa päivän lepoa!
Näin kirjoittaessa ajatuksiani ja käydessäni läpi samalla syitä laihdutuksen yrittämiseen ja miettiessäni mahdollisia tuloksia, mieleni alkaa taas parantua ja motivaatio karttua. Ei tee mieli syödä herkkuja ja toivon, että tämä tunne säilyy koko päivän. Olen lopenkyllästynyt ainaseen väsymyksen tunteeseen ja siihen, että itsekuria ei ole tarpeeksi pysymään erossa herkuista. Samoin rakastan kaikkia hedelmiä ja kasviksia, mutta ainainen namihimo peittää sen alleen kuin pimeä verho. Samoin olen kyllästynyt siihen, etten jaksa liikkua mihinkään ja tunnen itseni voimattomaksi. En enää jaksa tätä, enkä aio kestää tätä enää yhtään kauempaa. Nyt onkin täydellinen aika ottaa niskasta itseäni kiinni, sillä toukokuu ja kesä lähestyy vääjäämättömällä tahdilla. Melkein kolme viikkoa olen yrittänyt ylppäreiden jälkeen päästä laihdutuksen makuun enemmän kuin alle viikoksi ja nyt on sen aika vihdoin. Mä näytän vielä kaikille ja mun läskeille että niillä ei enää ole tilaa tässä kehossa.
Näinä hetkinä vain toivon edelleen, että joku läheinen olisi samassa tilanteessa. Samalla kuitenkin toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samaa kuin minä, vaikka kuinka haluaisin vertaistukea ja motivaatiota ihan konkreettisestikin. Lenkkikaveria, ihan mikä tahansa auttaisi nyt. Lopulta motivaatio ja itsekuri pitää kuitenkin löytyä minusta ja vain minä pystyn muuttamaan mun elämän suunnan toiseen. Joka päivä kuitenkin tulee hetkiä, jolloin mun tekee mieli heittää pyyhe kehään sellasessa vauhilla. Mun pitäis keksiä joku asia, minkä muistaisin siinä tilassa ja pääsisin takaisin ruotuun. Joskus auttaa se, että ajattelen, että aikaa ei enää ole paljoa ja mietin, mitä kaikkea siellä normaalipainossa mua odottaa. Joskus terveys ja joskus yksinkertaisesti ei mikään. Silti mun pitäis pystyä olemaan erossa epäterveellisistä ruoista ja herkuista. Hinnalla millä hyvänsä.
Tällä viikolla olen itseasiassa melkein joka päivä napostellut edes jonkun pienen namin. Miksi, oi miksi meillä pitää tällä hetkellä olla niin hirveästi nameja kotona. Joka kolkka pursuaa nameja ja herkkuja ja sitten kun kiireessä en ole tajunnut syödä, sorrun nameihin. Olen kuitenkin laihtunut samalla, sillä olen kuitenkin edes jotenkin pystynyt pysymään ruokavaliossa kiinni. Tämä ja seuraavat viikot tulevat varmaan olemaankin kriittisiä, sillä tälläkin hetkellä taidan olla ongelmissa kuin joku, joka roikkuu riippuvarjosta enää käsien varassa. Luovuttaminen käy mielessä, mutta sisulla mennään eteenpäin ja tavoitteita ajatellen saan vielä kaikki herkut kokonaan pois. Turhiahan ne ovat ja mitä niillä tekee. Ei mitään. Ei niissä minkäänlaista ravintoarvoa ole, vain rasvaa ja sokeria.
 |
| Päätin ottaan tälläisen motivaattorin omaan huoneeseeni. Tästä näen konkreettisesti tavoitteeni ja myös värien mukaan BMI:t kyseiselle painolle. Ehkäpä tämä motivoi vaikeina hetkinä jatkamaan :) |
Tänään onkin tavoitteena ottaa oikein kunnolla niskasta itseäni kiinni ja mennä täysin superdieetin ohjeiden mukaan kerrankin. Kaapistakin löytyy aika hyvin kaikki tarvittavat aineet, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ennätän kuitenkin kipaista vaikkapa nopeasti kauppaan tai sitten vaihtoehtoisesti jättää ne pois tai korvata ne jollakin muulla. En ole vielä päättänyt, miten teen, mutta uskon että se selviää tämän päivän rullatessa eteenpäin. Tänään on siis luvassa suurinpiirtein kanaa, salaattia, rahkaa, marjoja ja vielä enemmän salaattia :)
Treeneissäkin aion kolmen päivän tauon jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä näin heti aamusta lenkille (tai no mikä lasketaan aamuksi, jos yritän päästä liikkeelle viimeistään ennen 11). Lisäksi teen superdieettiin kuuluvan treenin kotona tai sitten raahaudun salille, jossa ainakin tulisi vielä lisäksi 40min kävelyä kaiken tämän lisäksi. Huomenna ja sunnuntaina on luvassa piirteittäin samanlaiset päivät, että saan liikuntatavoitteen täyteen eli 4 kertaa lenkki ja treeni tällä viikolla. Onneksi sentään treenit ovat kaksijakoiset eli tänään on luvassa jalat ja huomenna kädet, jolloin toinen osa kehosta saa päivän lepoa!
Näin kirjoittaessa ajatuksiani ja käydessäni läpi samalla syitä laihdutuksen yrittämiseen ja miettiessäni mahdollisia tuloksia, mieleni alkaa taas parantua ja motivaatio karttua. Ei tee mieli syödä herkkuja ja toivon, että tämä tunne säilyy koko päivän. Olen lopenkyllästynyt ainaseen väsymyksen tunteeseen ja siihen, että itsekuria ei ole tarpeeksi pysymään erossa herkuista. Samoin rakastan kaikkia hedelmiä ja kasviksia, mutta ainainen namihimo peittää sen alleen kuin pimeä verho. Samoin olen kyllästynyt siihen, etten jaksa liikkua mihinkään ja tunnen itseni voimattomaksi. En enää jaksa tätä, enkä aio kestää tätä enää yhtään kauempaa. Nyt onkin täydellinen aika ottaa niskasta itseäni kiinni, sillä toukokuu ja kesä lähestyy vääjäämättömällä tahdilla. Melkein kolme viikkoa olen yrittänyt ylppäreiden jälkeen päästä laihdutuksen makuun enemmän kuin alle viikoksi ja nyt on sen aika vihdoin. Mä näytän vielä kaikille ja mun läskeille että niillä ei enää ole tilaa tässä kehossa.
Aikaa menikin tämän postauksen tekemiseen aika paljon niin en millään jaksa nyt lähteä tarkistamaan, onko virheitä tekstissä. Katson ne läpi, kun tulen lenkiltä joten kestäkää hetki :)
-Kat
Kirjoitukset loppusuoralla
Ei mennyt niinkuin strömsössä taaskaan ja oikeasti hävettää. Hirveä stressi päällä kirjoituksista ja vielä pahimmat jälellä, joten en ole vain pysynyt millään ruodussa. Nyt olen yrittänyt vain pysyä erossa nameista ja perjantaina jatkan superdieetin ruokavalion mukaan. Kirjoitusten jälkeen olen kaksi viikkoa lomalla ennen kuin koulu alkaa taas, jolloin on hyvä tai enemmänkin erinomainen aika saada taas liikunnasta kiinni :) pahoittelen, etten ole tullut tänne päivittlemään, häpesin vaan taas repsahdustani... Tuntuu hirveeltä ku te kaikki ootte niin ihanasti tsempanneet mutta silti tää ei tahdo luonnistua :( muttä en aio luovuttaa! Mulla on vielä paljon aikaa joulukuuhun ja ylppäreihin ja tärkeintä on terveys!
Mun pitäis keksiä joku kaveri tästä lähisöltä, joka jaksaisi mua tsemåata lenkeille ja tulis mukaan vaikka kävelemään edes pari kertaa viikossa. Täällä uudessa paikassa ei vaan asu ketään tuttua :/
Kiitos kaikille, jotka on mua neuvoneet ja tsempanneet. En istuisi edes tässä tällä hetkellä ilman teidan apua! Olisin vain vaipunut epätoivoon ja luovuttanut. Nyt olen silti taisteluhaluinen, vaikka paino on taas 120kg luultavimmin. Olen kuitenkin parantanut yleiskuntoani aivan älyttömästi, mutta tietenkin on vielä parannettavaa :) tavoitteena kuitenkin joku päivä juosta edes se 10km!
-kat
Mun pitäis keksiä joku kaveri tästä lähisöltä, joka jaksaisi mua tsemåata lenkeille ja tulis mukaan vaikka kävelemään edes pari kertaa viikossa. Täällä uudessa paikassa ei vaan asu ketään tuttua :/
Kiitos kaikille, jotka on mua neuvoneet ja tsempanneet. En istuisi edes tässä tällä hetkellä ilman teidan apua! Olisin vain vaipunut epätoivoon ja luovuttanut. Nyt olen silti taisteluhaluinen, vaikka paino on taas 120kg luultavimmin. Olen kuitenkin parantanut yleiskuntoani aivan älyttömästi, mutta tietenkin on vielä parannettavaa :) tavoitteena kuitenkin joku päivä juosta edes se 10km!
-kat
''Älä menetä koko elämääsi murehtimalla menneitä tapahtumia''
Laihdutus ei ole, eikä koskaan tule olemaan helppoa. Saan näköjään oppia sen kantapään kautta. Ensimmäiset kaksi vuotta suunnittelin ja aloitin varmaan joka toinen viikko uudelleen laihdutuksen hieman muokatulla suunnitelmalla.
Dieetit eivät koskaan sopineet minulle ja jättäydyin pelkästään siihen, että halusin muuttaa elämäni terveelliseksi ja tasapainoiseksi. Tietenkin samalla laihduttaen ylimääräiset kilot pois ja saaden rapakuntoni vaihdettua edes jonkinlaiseen kuntoon. Tavoitteena oli välillä saada täydellinen kroppa, välillä pelkästään tyytyä normaaliin painoon ja vaikkapa puolimaratoonin juoksuun jossain vaiheessa elämääni.
Mitään niistä tavoitteista en ole vielä saavuttanut. Painotan tässä sanaa vielä. En kuitenkaan kadu näitä(tai kadun, mutta en voi enää tehdä tehtyä tekemättömäksi ja palauttaa menneen takaisin) hukkaan menetettyjä vuosia laihdutuksen kannalta, sillä tiedän että sitten kun saan tämän laihdutuksen rullaamaan niin tällä kertaa se onnistuu. Olen jo tainnut repsahdella ihan tarpeeksi koko elämäni ajaksi :)
Kaksi suurta vinkkiä haluan antaa teille, jotka laihduttavat tai aikovat laihduttaa. Ensimmäinen on motivaatio. Ilman sitä et pääse edes suunnittelutasolta pois ja et välttämättä edes suunnittelutasolle. Tiedän hyvinkin kokemuksesta, että kaikki repsahdukset sekä epäonnistumiset tavoitteissa lannistaa ja motivaatiotaso laskee helposti. Ei kuitenkaan saa koskaan luovuttaa. Etsikää motivaatiota netistä: ennen&jälkeen kuvia, laihdutus/terveysblogeja, mitä tahansa oikeastaan josta saisit kipinän jatkaa toiveidesi tavoittelua.
Aloita blogin pitäminen, lupaa itsellesi vaikka kirjoittaa sinne vähintään kerran viikossa kuulumisista (huonoista tai hyvistä) vaikka kukaan ei sitä lukisikaan. Tietysti sitä jossain vaiheessa joku tulee kommentoimaan/ liittyy lukijaksi. Motivoidu siitä, että ehkä joku lukeekin blogiasi ja saa inspiraatiota juuri sinusta muuttaa elämäntapansa.
Löydä ympäriltäsi motivaationlähteitä. Usko pois, niitä voi löytää melkein mistä tahansa! Jos sinulla on varaa niin osta palkinnoksi tavoitteen saavuttamisesta tms. vaikka jotain mitä olet aina haaveillut, tietenkään ei mitään epäterveellistä mutta vaikkapa uudet treenikengät, kylpyläpäivä rakkaan kanssa tai vaikka kokeile jotain uutta ja erikoista liikuntaharrastusta. Mahdollisuuksia on paljon ja vain sinä olet laihdutuksen esteenä :)
Toinen vinkki on ehdottomasti se, että hankkikaa ympärillenne ihmisiä, jotka tukevat laihdutustasi eivätkä sabotoi sitä. Laihdutuksessa on hyvin hankalaa olla itsekseen. Mielitekoja tulee, rutkasti eikä jokainen kerta yksinkertaisesti pysty sanomaan ei. Onnittele jokainen kerta itseäsi kun pystyt pysymään herkuista erossa. Yritä kertoa lähipiirillesi laihduttamisesta ja varsinkin samassa taloudessa eläville. Voin sanoa että jos kerrot heille, niin he tukevat sinua. Ainakin aluksi.
Vaikeinta minulle ainakin on se, että perheenjäseneni jatkavat samaa epäterveellistä elämäntapaa, vaikka olen kertonut heille että laihdutan. He eivät tajua miten vaikeaa minun on pysyä erossa heidän tuomistaan herkuista ja syödä vain terveellistä ruokaa(jota aina ei edes kaapista löydy).. Onnistuin laihduttamaan sen 5kg silloin kun perheeni oli mukana laihdutuksessa täysillä. Kotiin ei tuotu paljoa herkkuja ja monet ruoat vaihdettiin terveellisempiin. Perheenjäseneni kuitenkin palasivat takaisin epäterveelliseen ruokaan ja niin minäkin osittain vaikka yritänkin tosissani pysyä erossa nameista ja muista epäterveellisistä ruoista. Se on vain erittäin vaikeaa minulle.
Joten yrittäkää saada edes joku tukemaan päätöksiäsi ja joka pystyisi syödä about samaa ruokaa kanssasi, jolloin et tuntisi jokainen hetki houkutusta palata takaisin epäterveelliseen elämääsi!
Huomenna onkin taas crossing-tunnin vuoro ja sitten tuntemuksista riippuen toivottavasti ainakin kahdesti salille vielä sen jälkeen tän viikon aikana! Sunnuntaina on sitten jo taas punnitus! Jäiks!
Dieetit eivät koskaan sopineet minulle ja jättäydyin pelkästään siihen, että halusin muuttaa elämäni terveelliseksi ja tasapainoiseksi. Tietenkin samalla laihduttaen ylimääräiset kilot pois ja saaden rapakuntoni vaihdettua edes jonkinlaiseen kuntoon. Tavoitteena oli välillä saada täydellinen kroppa, välillä pelkästään tyytyä normaaliin painoon ja vaikkapa puolimaratoonin juoksuun jossain vaiheessa elämääni.
Mitään niistä tavoitteista en ole vielä saavuttanut. Painotan tässä sanaa vielä. En kuitenkaan kadu näitä(tai kadun, mutta en voi enää tehdä tehtyä tekemättömäksi ja palauttaa menneen takaisin) hukkaan menetettyjä vuosia laihdutuksen kannalta, sillä tiedän että sitten kun saan tämän laihdutuksen rullaamaan niin tällä kertaa se onnistuu. Olen jo tainnut repsahdella ihan tarpeeksi koko elämäni ajaksi :)
 |
|
Kaksi suurta vinkkiä haluan antaa teille, jotka laihduttavat tai aikovat laihduttaa. Ensimmäinen on motivaatio. Ilman sitä et pääse edes suunnittelutasolta pois ja et välttämättä edes suunnittelutasolle. Tiedän hyvinkin kokemuksesta, että kaikki repsahdukset sekä epäonnistumiset tavoitteissa lannistaa ja motivaatiotaso laskee helposti. Ei kuitenkaan saa koskaan luovuttaa. Etsikää motivaatiota netistä: ennen&jälkeen kuvia, laihdutus/terveysblogeja, mitä tahansa oikeastaan josta saisit kipinän jatkaa toiveidesi tavoittelua.
Aloita blogin pitäminen, lupaa itsellesi vaikka kirjoittaa sinne vähintään kerran viikossa kuulumisista (huonoista tai hyvistä) vaikka kukaan ei sitä lukisikaan. Tietysti sitä jossain vaiheessa joku tulee kommentoimaan/ liittyy lukijaksi. Motivoidu siitä, että ehkä joku lukeekin blogiasi ja saa inspiraatiota juuri sinusta muuttaa elämäntapansa.
Löydä ympäriltäsi motivaationlähteitä. Usko pois, niitä voi löytää melkein mistä tahansa! Jos sinulla on varaa niin osta palkinnoksi tavoitteen saavuttamisesta tms. vaikka jotain mitä olet aina haaveillut, tietenkään ei mitään epäterveellistä mutta vaikkapa uudet treenikengät, kylpyläpäivä rakkaan kanssa tai vaikka kokeile jotain uutta ja erikoista liikuntaharrastusta. Mahdollisuuksia on paljon ja vain sinä olet laihdutuksen esteenä :)
 |
Niin kauan kuin jaksat taistella ja kasvattaa itsekuriasi, tuloksia syntyy varmasti. Ennemmin tai myöhemmin |
Vaikeinta minulle ainakin on se, että perheenjäseneni jatkavat samaa epäterveellistä elämäntapaa, vaikka olen kertonut heille että laihdutan. He eivät tajua miten vaikeaa minun on pysyä erossa heidän tuomistaan herkuista ja syödä vain terveellistä ruokaa(jota aina ei edes kaapista löydy).. Onnistuin laihduttamaan sen 5kg silloin kun perheeni oli mukana laihdutuksessa täysillä. Kotiin ei tuotu paljoa herkkuja ja monet ruoat vaihdettiin terveellisempiin. Perheenjäseneni kuitenkin palasivat takaisin epäterveelliseen ruokaan ja niin minäkin osittain vaikka yritänkin tosissani pysyä erossa nameista ja muista epäterveellisistä ruoista. Se on vain erittäin vaikeaa minulle.
Joten yrittäkää saada edes joku tukemaan päätöksiäsi ja joka pystyisi syödä about samaa ruokaa kanssasi, jolloin et tuntisi jokainen hetki houkutusta palata takaisin epäterveelliseen elämääsi!
 |
Tätä haluan toitottaa. Varmaan tuunkin laittamaan tän kuvan vielä useesti tänne, mut kestäkää :D |
-Kat
Varokaa perjantaita!
Perjantai on virheiden päivä. Ainakin minulle. Silloin saa vaihtaa vapaalle ja seuraavat kaksi päivää saa käyttää mieluiseen tekemiseen. Voihan sitä olla tekemättä mitään. Ja syödä epäterveellisesti.. Hemskatti...
Kaikki olisi mennyt napilleen ja niin menikin, kunnes pääsimme kotiin ruokakaupasta. Olin tehnyt ruokalista ja ostimme kaikkea terveellistä. Mun vanhemmat kuitenkin halusivat ostaaa nameja ymsymsyms. ja en tietenkään ruvennut kieltämään niitä. Sanoin vain, että laihdutan eli en syö nyt herkkuja... Kotiin päästessämme houkutus olikin liian suuri kun en ollut tajunnut syödä mitään ennen lähtöä ja niin sorruinkin illalla nameihin sekä croisantteihin. Ärsyttää niin paljon, kun 95% viikosta menee hyvin, mutta sitten tulee se murtumakohta ja syön kaikkea epäterveellistä..Mutta ei tässä voi muutakaan kuin jatkaa ja jättää taakse repsahdukset. Muuten repsahdan uudelleen ja uudelleen. Se on ainoa vaihtoehto, jos aion saada tän laihdutuksen joskus valmiiksi ja mun elämän takaisin raiteilleen, ruokavalion mukaanottaen :) Ja virheistähän aina viisastuu, eikös vain ;)
Huomenna onkin punnitus (joka aikas varmasti menee pieleen repsahduksen takia) ja sieltä luultavimmin tulee se rangaistus. Täältä tullaan pakolliset 9.00 herätykset sekä aamulenkit! Mitenköhän aion jaksaa? Ei hajuakaan, mutta pakko vetää täysillä :) Ehkäpä ne auttavat mua olemaan sit takasin ruodissa seuraavan viikon sunnuntaina! Ja kuka tietää, jos vaikka tykästynkin aamulenkkeihin ja niistä tulee mun tsemppaaja tulevaan päivään? Kaikkea kokeillen :D
Onkos teillä mitään vinkkejä, miten pysyin erossa houkutuksesta kun kaikki muut syövät nenän edessä niitä kaloripitoisia sekä epäterveellisiä (jokaiselta kantilta katsottuna) herkkuja?
Kaikki olisi mennyt napilleen ja niin menikin, kunnes pääsimme kotiin ruokakaupasta. Olin tehnyt ruokalista ja ostimme kaikkea terveellistä. Mun vanhemmat kuitenkin halusivat ostaaa nameja ymsymsyms. ja en tietenkään ruvennut kieltämään niitä. Sanoin vain, että laihdutan eli en syö nyt herkkuja... Kotiin päästessämme houkutus olikin liian suuri kun en ollut tajunnut syödä mitään ennen lähtöä ja niin sorruinkin illalla nameihin sekä croisantteihin. Ärsyttää niin paljon, kun 95% viikosta menee hyvin, mutta sitten tulee se murtumakohta ja syön kaikkea epäterveellistä..Mutta ei tässä voi muutakaan kuin jatkaa ja jättää taakse repsahdukset. Muuten repsahdan uudelleen ja uudelleen. Se on ainoa vaihtoehto, jos aion saada tän laihdutuksen joskus valmiiksi ja mun elämän takaisin raiteilleen, ruokavalion mukaanottaen :) Ja virheistähän aina viisastuu, eikös vain ;)
Huomenna onkin punnitus (joka aikas varmasti menee pieleen repsahduksen takia) ja sieltä luultavimmin tulee se rangaistus. Täältä tullaan pakolliset 9.00 herätykset sekä aamulenkit! Mitenköhän aion jaksaa? Ei hajuakaan, mutta pakko vetää täysillä :) Ehkäpä ne auttavat mua olemaan sit takasin ruodissa seuraavan viikon sunnuntaina! Ja kuka tietää, jos vaikka tykästynkin aamulenkkeihin ja niistä tulee mun tsemppaaja tulevaan päivään? Kaikkea kokeillen :D
Onkos teillä mitään vinkkejä, miten pysyin erossa houkutuksesta kun kaikki muut syövät nenän edessä niitä kaloripitoisia sekä epäterveellisiä (jokaiselta kantilta katsottuna) herkkuja?
-Kat
the truth
Nyt mun on pakko tunnustaa. Mun on edelleen todella vaikea välillä hallita syömistäni. Tai päätöksiä miten paljon syön. Tiedostan ennen syömistä että näin en saisi syödä, mutta himo vie mut mukanani... Samoin mua on alkanut pelottaa välillä kun oon ahtanut itteni täyteen ees vähäsen ni et mä päädyn oksentamaan. Tiedän et missään nimessä ei sais oksentaa, sillä se saattaa johtaa bulimiaan yms. mut mä joudun oikeesti taistelemaan sen kanssa, että en mee oikeesti vessaan ja tunge sormia kurkkuun ku on nii paska fiilis siit syömisestä ja sen hetkisestä olosta. En tiiä mitä teen... On niin vaikeeta tehä tää kaikki iteksee...
Noh, pitää kuitenkin ajatella vaan, että tulisin varmasti katumaan puolen vuoden päästä jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni :) En siis välitä repsahduksista, niiden avulla opin enemmän itsestäni ja tiedän enemmän mitkä ovat mun heikkouksia. Tästä on hyvä jatkaa! Sunnuntaina luvassa varmaan taas punnituksia. Paino on varmaan taas noussut, mutta ihan sama. Tärkeintä on lopputulos sitten kun olen valmis vuoden päästä!
Noh, pitää kuitenkin ajatella vaan, että tulisin varmasti katumaan puolen vuoden päästä jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni :) En siis välitä repsahduksista, niiden avulla opin enemmän itsestäni ja tiedän enemmän mitkä ovat mun heikkouksia. Tästä on hyvä jatkaa! Sunnuntaina luvassa varmaan taas punnituksia. Paino on varmaan taas noussut, mutta ihan sama. Tärkeintä on lopputulos sitten kun olen valmis vuoden päästä!
-Kat
...
Mä oon tosi pahoillani etten oo tullu tänne. Tunnen itteni idiootiks ku en saa tota painoo laskemaan. Viime viikkojen aikana oon syöny myös vähän epäterveellisemmin ja osittain sen takia paino kipui jossain vaiheessa jopa 117kg! Vaikka en kyllä koskaan mun laskujen mukaan mennyt yli kalorirajan, mutta luultavimmin nuo epäterveelliset ruoat on turvottanu mut ihan oksettavaks. Liikuntaakin olen yrittänyt harrastaa normaaleiden liikkatuntien (3h/vko) ja kävelyiden lisäksi vähintään kerran. Viime viikolla en kuintenkaan jotenkin saanut itseäni ylös sohvalta ja täten en mennyt salille. Tänään kuitenkin aion saada laihdutuksen taas menemään, sillä kaveri liittyy samalle kuntosalille oikeestaa suurimmaks syyyks mun takiii, eli mun on pakko onnistuu! Täs on niin paljon täl hetkel, en haluu pettää mun parasta kaveria vaan sen takii ettei huvittais/jaksais.
Tässä vähän painoskaalaa parin viikon ajalta(en ottanut ylös pvm, mutta laitan järjestyksessä)
115,5kg
115,8kg
116,2kg
117,1kg
116,8kg
116,3kg ----Tänään mitattu (26.4.2013)
Kiitti ihan älyttömästi tänne tulleista kommenteista! Mä yritän parhaani, enkä luovuta koskaan! Vaikka välillä tuntuisikin siltä kun tulee takapakkia enemmän tai vähemmän. Nyt vaan jatkamaan tästä eteenpäin ja nähdään sunnuntaina viikkoisessa punnituksessa :D Viimestään sillon tuun kertomaan lisää :)
Tässä vähän painoskaalaa parin viikon ajalta(en ottanut ylös pvm, mutta laitan järjestyksessä)
115,5kg
115,8kg
116,2kg
117,1kg
116,8kg
116,3kg ----Tänään mitattu (26.4.2013)
Kiitti ihan älyttömästi tänne tulleista kommenteista! Mä yritän parhaani, enkä luovuta koskaan! Vaikka välillä tuntuisikin siltä kun tulee takapakkia enemmän tai vähemmän. Nyt vaan jatkamaan tästä eteenpäin ja nähdään sunnuntaina viikkoisessa punnituksessa :D Viimestään sillon tuun kertomaan lisää :)
-Kat
What will my body be?
Viikko on mennyt eilistä lukuunottamatta ihan kuin kirjasta :D Tosi mahtava fiilis ja kilojakin on tippunut! Eilen tuli sitten vieraita, niin kyllä tuli sitten suklaata syötyä, mutta ei niin paljoa että menisi edes lähelle päivittäistä kaloritarpeitani,jos en yrittäisi laihdutttaa :) Joten siinä mielessä en sortunut. Puntarikin näyttää peukkuja mulle. En luultavasti ennätä viikonloppuna tulla päivittelemään tänne, joten ajattelin että punnitsen itseni jo nyt :)
Mitat olivat siiis seuraavaa:
Mitat olivat siiis seuraavaa:
Paino: 112kg
Painoa pudonnut blogin aloittamisesta: -5kg
% laihdutettavista kiloista: 10,6%
Mitat: 113,5cm - 98cm - 122cm
Senttejä pudonnut: -4,5cm -10cm -6cm
Senttejä pudonnut yhteensä: -20,5cm
Wot?! Ihan hullua, koska tuntuu etten ole laihtunut yhtään! Ja yhtäkkiä olenkin jo 10% laihduttanut pois halutusta! En voi uskoo mun silmiänikään, että yhteensä 20cm(!!) on lähteny tästä kasasta pois! Tää on ihan älyttömän uskomaton fiilis, en malta oottaa et saan mun vyötärön 8 numerolla alkavaksi ja painonkin 2-numeroiseksi :D
Tän viikon liikunnat kuitenkaan ei oo niin hyvät. Mulla on ollut lomasta huolimatta ihan älytön kiire, enkä oo ennättänyt kuin kahdesti zumbaan. Tänään olisi ollut vielä zumba-tunti, mutta en voi jättää vieraita keskenään tänne :D Maanantaina siis heti zumba-tunnille! Pitänee seuraavalla viikolla myös käydä yhden ylimääräisen keikan siellä salilla, et tää zumbakerta saadaan korvattua. Vaikkapa kolmesti siellä zumbassa plus joku crossing-tunti :) Katotaan sitten seuraavalla viikolla sitä. Tässä siis viikon liikunnat:
Ma: Zumba
Ti: -
Ke: Zumba
To: -
Pe: -
La: -
Su: -
Personal trainer muuten soitti mulle, ja varasin sitten ajan. Seuraava viikko on vika viikko, kun käyn vain jumpissa, sit alkaa läskit kunnolla lentämään salin puolellakin :D Pelottaa vähän se personal trainer kerta, sillä oon tasa kerran käynyt pt:llä ja silloin se vain teki mulle ohjelman ja tutustutti mut laitteisiin. Lisäksi mulla oli nainen, joten se oli hieman helpompaa mulle.
Nyt mulla on kuitenkin mies ja mua pelottaa ihan sairaasti et.... En tiiä oikeestaa mikä mua pelottaa, vaan se et se on mies ja sit ehkä et se nauras läski tyyliin : ''turha tänne tullla, et sää kuitenkaa laihdu ku oot tommone valas''... Ei se nyt asiakkaalleen niin tekis, mut silti :(
Pojat on aina ollu niitä, jotka on kiusannu mua mun painosta, tuntemattomat tytöt on ehkä vaan kattonu. Ja ala-sekä yläasteella mulla oli tosi isokin kaveriporukka, eikä siellä tosiaan katottu mua ristiin mun painon takia :) Mut mun on pakko nyt päästä täs huonost itsetunnost eroon, vihaan sitä.
-Kat kuittaa täältä :)
5. päivä
ÄH! Eilen olin luvannut mennä kavereiden kanssa Starbucksiin ja siellä sitten oli ihan pakko maistaa sellaista suklaajuomaa. Sitä en pitänyt repsahduksena, mutta sitten illalla oli kotona tuotu nameja ja suklaacroisantteja.... Menin sitten tyhmänä sortumaan ja syömään niitä. Mutta ei mennyt kuitenkaan se paino-normaalina kalorimäärä yli. Sen verran vähän olin syöny päivällä muute, onneks!
Tänää on ollu aika hyvä päivä tähän asti, aamupalaa en ennättänyt syömään. Syön yleensä vaan, jos jaksan herätä tarpeeks aikasi, enkä tänää millää jaksanu. Vaikka nukahin varmaa jo 21.30! Ja ennen normaali oli siinä 23--> Söin siis lounaan koulussa, joka oli salaattia, perunamuussia ja kalapuikkoja. Välipalaksi välipalapatukka (x2, oisi voinut jättää kahteen...) Illemmalla vielä lähen muovailemaan savea ja sitten suoraan nukkumaan! Eli viimeinen ruokailu tulee olemaan n. klo 17 ja sitten kukkakaalipyreetä ja lohta. Saldoksi tulee varmaan n. 1100kcal eli maaahtavasti pysyn nyt ruodussa (otan kaikki nää aina yläkanttiin, varmuuden vuoks)
Tänään oli koulussakin kokeiden palautus, ja pakenin jo kahen kokeenpalautuksen jälkee ku tiesin et kaks seuraavaa oli menny tosi huonosti. :D Ettei varmastikkaa tuu mitää tunnesyömisii enää koskaan! Ja ajattelin et parempi et seuraavalla viikolla tietää todistukseen numerot ku tänään, kun pari tuntia vaan kotona ja sitten taas baanalle.
 |
| pssst. en voinut vastustaa vaa'an houkutusta: varmasti jo 0,5kg pois, hih :) |
Tänää on ollu aika hyvä päivä tähän asti, aamupalaa en ennättänyt syömään. Syön yleensä vaan, jos jaksan herätä tarpeeks aikasi, enkä tänää millää jaksanu. Vaikka nukahin varmaa jo 21.30! Ja ennen normaali oli siinä 23--> Söin siis lounaan koulussa, joka oli salaattia, perunamuussia ja kalapuikkoja. Välipalaksi välipalapatukka (x2, oisi voinut jättää kahteen...) Illemmalla vielä lähen muovailemaan savea ja sitten suoraan nukkumaan! Eli viimeinen ruokailu tulee olemaan n. klo 17 ja sitten kukkakaalipyreetä ja lohta. Saldoksi tulee varmaan n. 1100kcal eli maaahtavasti pysyn nyt ruodussa (otan kaikki nää aina yläkanttiin, varmuuden vuoks)
Tänään oli koulussakin kokeiden palautus, ja pakenin jo kahen kokeenpalautuksen jälkee ku tiesin et kaks seuraavaa oli menny tosi huonosti. :D Ettei varmastikkaa tuu mitää tunnesyömisii enää koskaan! Ja ajattelin et parempi et seuraavalla viikolla tietää todistukseen numerot ku tänään, kun pari tuntia vaan kotona ja sitten taas baanalle.
-Kat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
