Haaste, päivä 4: repsahdus pähkinöihin

Päivä meni klo 18 asti aivan täydellisesti. Enää olisi ollut päivällisen ja iltapalan aika, jolloin menin jostain mielijohteesta syömään maapähkinöitä! Jokin naksahti ja söinkin sitten lähes loppuun asti koko pussin.. Sinne meni kalorirajat ja tervetuloa +2000kcal. Salilla meni täydellisesti mutta nyt ei tunnu päivä hyvältä tuon repsahduksen takia. Tuntuu vain niin hirveältä; miksi tein noin! Jääkaapissa oli päivällinen lähes valmiina, olisi pitänyt vain 15min jaksaa odottaa sitä. Olen niin pettynyt taas vaihteeksi itseeni. Miten voi olla näin vaikeaa laihdutus, tätä menoa olen tämän kokoinen koko elämäni. Ikuisesti elämänvaiheiden välissä; en elä täysin terveellisesti mutten myöskään täysin epäterveellisesti.. Voi miksi olen niin heikko?

Nyt saa riittää. Olen täynnä tätä heikkoa minää. Vain minä voin muuttaa tapani ja ajatukseni ympäröivästä maailmasta. Suoraan sanoen en viihdy lihavana, en edes oikeastaan tykkään syödä herkkuja! Jokin aivoissani vain naksahtaa ja lopettaminen on vaikeaa! Siksi pitää vain opetella päästämään kokonaan irti, nyt olen syönyt taas edes hieman jotain epäterveellistä lähes joka päivä. En tykkää. En tarvitse niitä, vaikka aivoni luulevat että tarvitsen! Olen saanut tarpeekseni. Ei enää yhtään mitään. EI. MITÄÄN. TÄHÄN. KEHOON.

En suostu enää saastuttamaan tätä kehoa pelkästään jonkun himon takia. Minulla on kaikki välineet himon välttämiseen tai sen toteutumisen estämiseen. Olen kyllästynyt tähän heikkouteen. Vaikka supermiehen heikkous oli kryptoniitti niin silti hän taisteli kaikin keinoin sitä vastaan. Ja mitä minä teen; sorrun uudelleen samoihin uomiin enkä yritä uusia tapoja estää sortuminen. Mitä järkeä..
Huomenna lähdenkin sillä sekunnilla ulos juoksemaan kun rupeaa tekemään mieli jotain. Vaikka olisikin kuinka kylmä ja jäistä niin pakotan itseni ulos vähintään 30min lenkille. Jos aivot ei suostu tottelemaan hyvällä niin sitten mennään pahalla. Ihan kuinka vain. Keho on temppelini voikin olla uusi mottoni.

Tämäpä oli aika tunteiden vuodatus- teksti. Toivottavasti huomenna olisi mukavampi ja positiivisempi teksti. Uskon vakaasti että kyllä tämä laihdutus tästä helpottaa. Ehkä pitäisi muuttaa keskelle korpea yksin, jolloin ei ole ketään ehdottamassa että ostetaan herkkuja tai tuomassa epäterveellisiä ruokia.. Mutta eihän siinä sitten olisi mitään järkeä. Elämä on tässä ja nyt ja en halua sekuntiakaan enää menettää siitä. Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän loppuu asti. Toivottavasti sait kiinni siitä punaisesta langasta, jota yritin tässä sanoa. Näin ''tunnepurkauksen'' vallassa ei kannattaisi kirjoitella :D

Mahtavaa loppuviikkoa teille kaikille! Kiitos ihan hirveästi tuesta ja jatkan laihduttamista vaikka loppuun saakka jos se on siitä kiinni!

-Kat