13.4.2013

Sori etten oo tullu tänne postailemaan, mutta kiireitä on pitänyt (tai sit vain tekosyitä)... En tiedä mistä saisin kestävää motivaatiota laihdutukseen. On niin vaikeeta olla ''yksin'' tekemässä kaikki muutokset. Vaikka läheisimmät tietääkin tästä laihutuksesta, niin en oo sieltä saanut tsemppausta oikeastaan. Enemmänkin päinvastoin: mun vanhemmat tuskin uskoo et onnistun ja vaikka mun bestis tuntuu aidosti välittävänki tästä, niin 2 viikkoo siitä kertomisen jälkeen se on jääny aika taka-allalle, muuallla kuin siinä, että kun tavataan, niin ei mennä minnekään epäterveelliseen paikkaan syömään vaan sen sijaan ehkä subi jos on kova nälkä.

Luulin aluksi, että vanhjoen kuva-albumeiden katsominen auttaisi mutta ei. Vaikka siellä olinkin normaalipainoinen, niin ei se kuvassa näkynyt mulle. Näytin kyllä laihemmalta, mutta en kauniilta, näytin silti 'hirviöltä'' (huomaa linkki siihen 'rakas sinusta on tullut pullukka sarjaan', älytöntä mistä tehdään nykyään tv-sarjoja)  Huomaan kaikki pienetkin viat itessäni: pienet silmät, luomet menee osittain silmien päälle tehden musta väsyneen ja vihasen näkösen, perusilme myöskin vihasen näköne, matalat sekä epämuodostuneet kulmakarvat, nakkisormet, oudon muotoinen pää, paksu kaula, hiusraja 'neliö', punertava iho, ja kyllä tässä keksisi paljon enemmänkin kuin mitä tähän laitoin, mutta noi on häiritsevimmät. Pahottelen että täst tulee nyt tällänen angst-postaus.


Rupee vaan välillä tuntumaan, että mitä väliä jos oon lihava. Saanko oikeesti mun itseluottamuksen ja terveyden enää koskaan takas. En oo kyllä mitenkään pahasti epätervekään tällä hetkellä ja itseluottamusta ei mun mielestä oo koskaan ollutkaan paljoa. Joten miksi vaivautua. Tää on kyl niin pahin tapa ajatella asioita, mut jos en kirjota näistä, ni must tuntuu et huijaisin teitä, enkä nii haluu tehä. Parempi purkaa kerralla kaikki ni sit voi taas jatkaa tätä laihdutusta.

Samoin eilen 'sorruin' nameihin: oli kyllä ihan oma moka kun en ollut syönyt kunnolla ja liikkatunnin jälkeen piti lähteä kaupan kautta kotiin. Big mistake. Sieltä tuli mukaan kolme suklaapatukkaa sekä 40g pringles tuubi (kai sentään parempi kuin kokonainen pussi, jos yrittää etsiä hyviä puolia tässä) sekä vielä lisäksi 2kpl karjalanpiirakkaa, croissant sekä 3kpl riisifrutteja. Ja kyllä, söin ne sen päivän aikana koululounaan lisäksi. Mitään muuta en sitten tainnut syödä, paitsi sitten 2 puolikasta ruisleipää (ehkä, ellei muistini petä, ei olisi kyllä eka kerta) Teki mieli oksentaa sen jälkeen, mutta älkää hätäilkö, en sellaseen rupee koska pelkään enemmän hampaiden mätääntymistä sen takia ja sitten useampia hammaslääkärikertoja, en tykkää ollenkaan hammaslääkäreistä!

Koulurintamalla meni aluksi hyvin, mutta päätin tyhmänä viivästyttää seuraavan viikon kokeeseen lukemista tälle viikonlopulle ja eilen kävi se pahin mahdollinen! Etsin kirjaa varmaan 3h eikä sitä oon mailla eikä halmeilla. Rahaa ei ole et vois mennä ostamaan uuden ja kirjastossa kaikki on varattuja. Vanhemmat on huomiseen asti pois, jolloin saan vasta kirjan. Oon suoraan sanottuna niin kusessa kun olla ja voi! Olis helppoa jos se olis vaikkapa hissa, mut ei ... Se on tosi vaikee fysiikan kurssi!!! Paniikki iskee varmaa huomenna, saa nähä.                
                                                                -Kat

p.s. vanha vaaka sanoi lopullisesti itsensä irti ja uusi vaaka näytti aamulla 115,5kg... Takapakkia? Toivottavasti ei.
p.p.s. kuvien lataaminen ei toiminut, niin nyt tulee kuvaton postaus :)

When i'm falling down...

Uusi viikko näyttää aikas mainiolta suurelta osaa, jos ei huonosti mennyttä koetta lasketa ja paria muutakin koetta jotka vielä tummentavat tän viikon pilviä. Eikä myöskään sitä, että jostain syystä melkein viikkoon ei olla otettu yhteyttä Elixialta, vaikka sieltä luvattiin soittaa(2pv sisällä) että voidaan sopia tapaaminen, jolloin kirjoitetaan sopimukset yms.
Luultavasti se on taas vaan minä, mutta mun superhuonon itsetunnon takia rupesin ajattelee et ei ne varmaan koskaan soita, koska oon tällänen. Ne haluaa vaan sinne niitten saleille hyvä/semihyväkuntosia jotka tietenki saa sen salin näyttämään hyvälle. Tai sitten vaan soitan sinne ihan ite. Parempi ehkä niin. Mutta jos tässä on siitä kyse, ni ne voi kyllä niiiiiiiin haistaa pitkän (tiedätte minkä) ja mennä huitsin nevadaan! Kyllä mä jonkun toisen salin keksin tai sitten sen sijaan pysyttelen hyötyliikunnassa.

Wow, En enää koskaa oo tyytymätön!  1kg on yli kaks kertaa toi!

Heh,muuten taas vaihteeks istun tääällä lukemassa blogeja ja kirjoittelemassa omia tekstejä vaikka pitäisi lukea kokeisiin. Hups, no tän jälkeen meen suoraan lukee ainaki vähäks aikaa :D d

En tiiä tuleeko tästä nyt tämmöne masis blogi kunnes tää laihdutus alkaa sujuu, mut taas vaihteeks koulussa sain nähä niitä virneitä: varsinkin parin pojan naamalla. En ees tuntenu niitä, mut kyl näin ku ne siinä keskenään naureskeli mulle. Enkä mä tänään mun mielestä ees näyttäny helvetin pahalle, tai no mun silmissä mä oon vaan lihava, joka yrittää 'sulautua' joukkoon kunnes oon laihtunu. Näköjään en. Niitten mielestä oon varmaan joku hemskatin norsu tai valas... Tollaset tuntuu vaa aina tosi pahalle. Tiiän et oon oikeastaan ite syyllinen siihen, että oon antanu niille syyn nauraa mulle syömällä ihan päin persettä, mut silti. Ei se oo missää tapauksessa oikein. Se aina satuttaa, koska en osaa olla vahva.

Mäki oon vaan ihminen. Haluun olla onnellinen: sillee ettei tarttis hävetä itteensä ja toivoo et vois vaan vajota välillä maan alle. Voisin mennä kouluun ylpeenä itestäni ja olla oma itteni muitten kuin mun muutaman ystävän kanssa. Ja omistaa kaikki ihania vaatteita tietenkin, jotka sopisivat mulle ja kaikkkeee muutaki :) Haluun tehä mun lähipiirin ylpeeks musta, sillä tiiän että mun vanhemmat on ainaki huolissaan mun painosta.

Tavoite:)

-Kat