13.4.2013

Sori etten oo tullu tänne postailemaan, mutta kiireitä on pitänyt (tai sit vain tekosyitä)... En tiedä mistä saisin kestävää motivaatiota laihdutukseen. On niin vaikeeta olla ''yksin'' tekemässä kaikki muutokset. Vaikka läheisimmät tietääkin tästä laihutuksesta, niin en oo sieltä saanut tsemppausta oikeastaan. Enemmänkin päinvastoin: mun vanhemmat tuskin uskoo et onnistun ja vaikka mun bestis tuntuu aidosti välittävänki tästä, niin 2 viikkoo siitä kertomisen jälkeen se on jääny aika taka-allalle, muuallla kuin siinä, että kun tavataan, niin ei mennä minnekään epäterveelliseen paikkaan syömään vaan sen sijaan ehkä subi jos on kova nälkä.

Luulin aluksi, että vanhjoen kuva-albumeiden katsominen auttaisi mutta ei. Vaikka siellä olinkin normaalipainoinen, niin ei se kuvassa näkynyt mulle. Näytin kyllä laihemmalta, mutta en kauniilta, näytin silti 'hirviöltä'' (huomaa linkki siihen 'rakas sinusta on tullut pullukka sarjaan', älytöntä mistä tehdään nykyään tv-sarjoja)  Huomaan kaikki pienetkin viat itessäni: pienet silmät, luomet menee osittain silmien päälle tehden musta väsyneen ja vihasen näkösen, perusilme myöskin vihasen näköne, matalat sekä epämuodostuneet kulmakarvat, nakkisormet, oudon muotoinen pää, paksu kaula, hiusraja 'neliö', punertava iho, ja kyllä tässä keksisi paljon enemmänkin kuin mitä tähän laitoin, mutta noi on häiritsevimmät. Pahottelen että täst tulee nyt tällänen angst-postaus.


Rupee vaan välillä tuntumaan, että mitä väliä jos oon lihava. Saanko oikeesti mun itseluottamuksen ja terveyden enää koskaan takas. En oo kyllä mitenkään pahasti epätervekään tällä hetkellä ja itseluottamusta ei mun mielestä oo koskaan ollutkaan paljoa. Joten miksi vaivautua. Tää on kyl niin pahin tapa ajatella asioita, mut jos en kirjota näistä, ni must tuntuu et huijaisin teitä, enkä nii haluu tehä. Parempi purkaa kerralla kaikki ni sit voi taas jatkaa tätä laihdutusta.

Samoin eilen 'sorruin' nameihin: oli kyllä ihan oma moka kun en ollut syönyt kunnolla ja liikkatunnin jälkeen piti lähteä kaupan kautta kotiin. Big mistake. Sieltä tuli mukaan kolme suklaapatukkaa sekä 40g pringles tuubi (kai sentään parempi kuin kokonainen pussi, jos yrittää etsiä hyviä puolia tässä) sekä vielä lisäksi 2kpl karjalanpiirakkaa, croissant sekä 3kpl riisifrutteja. Ja kyllä, söin ne sen päivän aikana koululounaan lisäksi. Mitään muuta en sitten tainnut syödä, paitsi sitten 2 puolikasta ruisleipää (ehkä, ellei muistini petä, ei olisi kyllä eka kerta) Teki mieli oksentaa sen jälkeen, mutta älkää hätäilkö, en sellaseen rupee koska pelkään enemmän hampaiden mätääntymistä sen takia ja sitten useampia hammaslääkärikertoja, en tykkää ollenkaan hammaslääkäreistä!

Koulurintamalla meni aluksi hyvin, mutta päätin tyhmänä viivästyttää seuraavan viikon kokeeseen lukemista tälle viikonlopulle ja eilen kävi se pahin mahdollinen! Etsin kirjaa varmaan 3h eikä sitä oon mailla eikä halmeilla. Rahaa ei ole et vois mennä ostamaan uuden ja kirjastossa kaikki on varattuja. Vanhemmat on huomiseen asti pois, jolloin saan vasta kirjan. Oon suoraan sanottuna niin kusessa kun olla ja voi! Olis helppoa jos se olis vaikkapa hissa, mut ei ... Se on tosi vaikee fysiikan kurssi!!! Paniikki iskee varmaa huomenna, saa nähä.                
                                                                -Kat

p.s. vanha vaaka sanoi lopullisesti itsensä irti ja uusi vaaka näytti aamulla 115,5kg... Takapakkia? Toivottavasti ei.
p.p.s. kuvien lataaminen ei toiminut, niin nyt tulee kuvaton postaus :)

On the bottom of the well

Tänään tuli sitten iskuja suoraan kasvoihin toinen toisensa perään. Ei oo koskaan ollut näin paha fiilis. Ensinnäkin aamulla olin ihan älyttömän väsynyt, ihan kun en olisi nukkunut yhtään. Siitä sitten nopeasti pukien ja lähtien kouluun päin tonne jääkylmään ilmaan. Ei siinä mitään oikeastaan, perusaamu. Mutta sitten...

Koulua oli jo melkein loppunut ja menin sitten terkkarille verenpainekontrolliin, kun se viime kerralla näytti korkeaa (puol vuotta sitten olisikohan ollut n 146/96?) Melkein rukoilin siinä sitten mielessäni että pliis ku painokin on pudonnut, oon liikkunut terveellisesti yms. ni anna sen olla alhasempi ettei se käskis mua lääkäriin.


Nooh, ekalla kerralla tunnetusti verenpaine on aina korkeammalla, mutta tokalla kertaa se ei edes laskenut!! Melkein jopa nousi... Ja ettekä arvaa kuinka korkea arvo sieltä tuli.... 164/102???!!! Oisittepa nähny mun tyrmistyksen kun näin sen.. Kaikki pahat fiilikset siin tuli pintaan sitten kun se terkkari ehdotti lääkärille menemistä yms. enkä voinu muuta ku itkee vaik oon luvannu itelleni et pysyisin vahvana.. Meiän suvussa ei paljoo oo sydäntauteja tms. mut mun ukki kuoli sydänkohtaukseen muutamia vuosia sitten ja ehkä osittain en oo käsitellyt sitä kunnolla, koska tiesin että mun vanhemmilla ja mummilla on paljon rankempaa kun mulla. Pysyin siis vahvana. Mutta nyt vaa tuli nii kauhee fiilis. Mul on vakavasti kohonnu verenpaine ja se voi johtaa mihinkäs muuhunkaan kuin sydänkohtaukseen... Ja oon vasta 17! En tiiä mitä mun pitäis enää tehä. En tietenkään voi millään jatkaa samaa tahtia enää. Pakko muuttaa ruokavaliota superterveelliseen ja lisätä suuresti  liikuntaa. En näin nuorena halua syömään lääkkeitä, en edes halua uhkaa siitä että joutuisin syömään.

Noh, toi oli ehkä kamalin juttu tälle päivälle, mut sit erinäisten syiden takia mulle tuli kauhee fiilis, et nyt pitää nähä kuinka lihava oikeesti oon. Muitten ihmisten silmin. Sain sitten oikein neronleimauksen ja menin omgleen, siellä kukaan ei tuntis mua mut kyl huomaisin et oon oikeesti hemmetin lihava jos kukaa ei haluuu puhuu mun kaa tms. Niimpä siinä kävikin. Ei se niin satuttanu mut ku olin siellä ollut sen 5min ja olin just lähössä niin sit siinä vikassa 'keskustelussa' eka kommentti mikä tuli näytölle oli: ''fat ass'' Ah, nii paljon parens mun fiilistä joo.. Kukaa ei koskaan sanonu noin mulle, ei koskaan. Noin suoraan sekä osuen naulan kantaan. Se silti sattu niin paljon. Ihan liikaa. Nyt ymmärrän oikeesti miltä tuntuis olla todella pahasti koulukiusattu, ainakin voin kuvitella.

Mutta vaikka kuinka sattuisikin, niin mun pitää pysyä vahvana. Mikään muu ei auta mua täältä onkalosta. Mites teidän viikko on mennyt siellä?

Kat