Pitäisikö olla huolissaan?

Olen jo muutaman vuoden seurannut verenpainetta suhteellisen tarkasti kotioloissa, sillä terveystarkastuksessa se huiteli aikoinaan 160/95 tahtia. Onneksi tuolloin huoli korkeasta verenpaineesta oli aiheeton, sillä kotona mitattuna verenpaine oli n.140/90, eli normaalin ylärajoilla eikä jatkotoimenpiteitä tarvittu. Valkotakkikammo taisi vain yllättää tai pelko juuri tuosta korkeasta arvosta ylipainoni takia, paino tuolloin taisi olla 118kg.

Viime vuoden puolella verenpaine laski alle 130/85 eli normaaleihin mittoihin, luultavimmin liikunnan ja laihdutuksen ansiosta. Nyt kuitenkin mittasin parin kuukauden tauon jälkeen verenpaineen sekä sykkeen. Yläarvo huiteli 115-125 välillä, ala-arvo 78-85. Oikein hyvät arvot siis, mutta leposyke sai minut vähän säikähtämään, sillä yleensä minun syke on 70-80, mutta nyt se jäi jokaisella mittauskerralla alle 60(yhdessä jopa 54)?? Netistä nopeasti etsittyäni en löytänyt mitään ihmeellisempää selitystä tälle, mutta onko tuo edes normaalia? Vihaan nettidiagnosointia, mutta nyt pelkään että mulla olisi jopa kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta mikään muu kyseisen sairauden oire ei oikeastaan päde. Ehkä väsymys osittain mutta se varmasti johtuu vain opiskelusta.

Parasta varmaan seurata hieman tiiviimmin tuota sykettä ja verenpainetta siinä samalla. Jos muita oireita ilmenee niin sitten pitää käydä lääkärillä, onneksi vielä ei ainakaan muita oireita ja paino putoaa edelleen. Epätietoisuus on pahinta, mutta en halua syödä lääkkeitä koko loppu elämääni! Haluaisin myös tietää, mitä tämä yli 5 vuotta kestänyt ylipaino on tehnyt kropalleni.

Minulle täydellinen ruokavalio?

Lukijoilleni näin ensialkuun pahoittelen tämän päivän postaustulvasta, mutta kun motivaatio on kohdillaan ja sanottavaa vielä löytyy, niin en malta pysyä poissa kirjoittelemasta vähän väliä tänne postauksia! Aloin edellisen postauksen jälkeen tekemään listaa, mikä olisi minun ihanteellinen ruokavalioni. Millaisia ruoka-aineita pidän tärkeinä terveellisen elämän pohjana ja mitä ruoka-aineita haluaisin rajoittaa pelkästään erikoistapauksiin, kuten juhliin. Sain siitä mielestäni aika hyvän listan, mitä kohti lähden tavoittelemaan askel askeleelta. Ei dieettiä, vaan koko elämän kestävä elämäntaparemontti. Terveys ja kunto aina voittavat kuitenkin loppujen lopuksi herkut ja varsinkin kasvaneet riskit sairastua eri sairauksiin. Voisin varmaan vouhota tuntikausia, miten olen järkyttynyt siitä miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon kun vihdoin tajuan mitä olen keholleni tehnyt.

Olen pettynyt itseeni, en ehkä ulkonäköni takia, vaan sen takia, että en ole osannut pitää kunnostani ja erityisesti terveydestäni huolta. Kohonnut verenpaine ei kerro hyvää, vaikka en syökään lääkkeitä siihen. Se kertoo siitä, että olen aivan normaali ihminen kuin muutkin, jolloin ei ole mahdollista enään vältellä painoni tuomia terveyshaittoja. Jos jatkan tällä tahdilla, voisinpa melkein sanoa, että olen riskiryhmässä saamaan nuorena lääkityksen verenpaineen kontrolloimiseksi. Siitä vielä hieman aikaa eteenpäin niin istuisin sairaalassa sydänkohtauksen jäljiltä. Jos en siitäkään saisi itseäni kiinni, lopulta istuisin kotona peläten ulkona olevaa maailmaa, sillä olisin niin lihava, etten pystyisi enään juoksemaan. Niin lihava, etten pystyisi elämään elämääni, tapaamaan kavereitani pahentuneiden itsetunto-ongelmien takia enkä työskentelemään unelma-ammatissani, jossa ehdottomasti tarvitaan vähintään keskivertokuntoa. Ryhmän II diabeteskin olisi ollut jo riesanani vuosia. Tämä kaikki on kuitenkin vain uhkakuvia. Onneksi. Mutta jos en ota nyt itseäni niskasta kiinni, näiden kaikkien mahdollisten sairauksien riskit jatkavat vain kasvamistaan ja on aivan todennäköistäkin että saisin jopa kaikki edellämainitut sairaudet.

Huoli siis tulevasta on siis yksi suurimmista syistä laihdutukseeni. Samoin se, että en oikein pysty elää tällä hetkellä elämääni täysillä, sillä ylipainoni varjostaa sitä. Suuresti. Unelmoin kauniista vaatteista, laukuista, hyvästä itsetunnosta sekä siitä, että voisin vihdoin olla oma itseni eikä minun tarvitsisi enää pelätä muiden ihmisten reaktiota painooni. Olen saanut tarpeekseni siitä.Nyt menen kuitenkin taas liian pitkälle, sillä alkuperäisenä tarkoituksenahan minulla oli kertoa elämäntaparemontin ruokavaliosta, johon pienin mutta päättäväisin askelein lähden tavoittelemaan. Suurimmalta osin seuraavat ''säännöt'' ovat vain itsekuristani kiinni, mutta on siellä muutamiakin, jotka näen jo heti, että niissä tulee olemaan ongelmia, joten niiden kanssa en aloita niin ''rajusti''. Merkkaan vaikka ne teille näkyviin näin: V 

''Kielletyt'' ruoka-aineet:

-Ei voita leivän päälle
Muutamia vuosia sitten tein jo näin, enkä osannut edes muutaman viikon päästä kaivata sitä. Nyt olen kuitenkin syönyt taas leipäni voin kanssa ja haluan päästä takaisin leipään ilman voita. -Vaaleat viljat (vaalea pasta, jasmiiniriisi, jauhot)
Vaikeuksia saattavat tuottaa jo kaapeissa olevat riisit sekä pastat. Jauhoissa ei ongelmaa, kun en aio vain tehdä mitään herkkuja
-Sokeri (namit, suklaat) V
Alussa aivan varmasti ongelmia ja vaikeuksia lopettaa, mutta niin monet ovat sanoneet jo, että kuten voin kanssa, jo muutaman viikon kuluttua ei osaa edes kaivata niitä enään.
-Hiilihapotetut tuotteet
Nämä ovat aivan turhia piilokaloreita, jotka tuhoavat hampaat. Niitä ei enää minulle-suolatut tuotteet 
-einekset-roskaruoat V
Voi olla vaikeaa, jos hirveä nälkä ja on kaupungilla kaverin kanssa. Houkutus silloin suuri, mutta itsekurilla siitä pääsee yli pikku hiljaa

Rajoitetut ruoka-aineet:

-mehut (poikkeuksena itse tehdyt)-maustetut rahkat, jugurtit ym. -kinkut, juustot-sika sekä nauta V
Mielestäni syön liikaa lihaa, jota ekologisitakin syistä haluan vähentää
-osittain myös kana, mutta vain hieman rajoitettu-huoneenlämmössä kovat rasvat (Voi)

Suositeltavat ruoka-aineet:

-kala-täysviljaiset/-jyväiset tuotteet (ruisleipä)-marjat, hedelmät, vihannekset-vesi -Maito, kananmuna (paistettua vältettävä)-puuro/smoothie aamulla
-palkokasvit-maustamattomat jugurtit, maitorahka V
En oikein pidä niiden mausta, vaativan tällä hetkellä esim. smoothien tms. että menevät alas. Totuttamalla varmasti tottuu
-Vitamiinilisiä?

Miltä teistä tuntuisi tuollainen ruoka-valio?

-Kat

On the bottom of the well

Tänään tuli sitten iskuja suoraan kasvoihin toinen toisensa perään. Ei oo koskaan ollut näin paha fiilis. Ensinnäkin aamulla olin ihan älyttömän väsynyt, ihan kun en olisi nukkunut yhtään. Siitä sitten nopeasti pukien ja lähtien kouluun päin tonne jääkylmään ilmaan. Ei siinä mitään oikeastaan, perusaamu. Mutta sitten...

Koulua oli jo melkein loppunut ja menin sitten terkkarille verenpainekontrolliin, kun se viime kerralla näytti korkeaa (puol vuotta sitten olisikohan ollut n 146/96?) Melkein rukoilin siinä sitten mielessäni että pliis ku painokin on pudonnut, oon liikkunut terveellisesti yms. ni anna sen olla alhasempi ettei se käskis mua lääkäriin.


Nooh, ekalla kerralla tunnetusti verenpaine on aina korkeammalla, mutta tokalla kertaa se ei edes laskenut!! Melkein jopa nousi... Ja ettekä arvaa kuinka korkea arvo sieltä tuli.... 164/102???!!! Oisittepa nähny mun tyrmistyksen kun näin sen.. Kaikki pahat fiilikset siin tuli pintaan sitten kun se terkkari ehdotti lääkärille menemistä yms. enkä voinu muuta ku itkee vaik oon luvannu itelleni et pysyisin vahvana.. Meiän suvussa ei paljoo oo sydäntauteja tms. mut mun ukki kuoli sydänkohtaukseen muutamia vuosia sitten ja ehkä osittain en oo käsitellyt sitä kunnolla, koska tiesin että mun vanhemmilla ja mummilla on paljon rankempaa kun mulla. Pysyin siis vahvana. Mutta nyt vaa tuli nii kauhee fiilis. Mul on vakavasti kohonnu verenpaine ja se voi johtaa mihinkäs muuhunkaan kuin sydänkohtaukseen... Ja oon vasta 17! En tiiä mitä mun pitäis enää tehä. En tietenkään voi millään jatkaa samaa tahtia enää. Pakko muuttaa ruokavaliota superterveelliseen ja lisätä suuresti  liikuntaa. En näin nuorena halua syömään lääkkeitä, en edes halua uhkaa siitä että joutuisin syömään.

Noh, toi oli ehkä kamalin juttu tälle päivälle, mut sit erinäisten syiden takia mulle tuli kauhee fiilis, et nyt pitää nähä kuinka lihava oikeesti oon. Muitten ihmisten silmin. Sain sitten oikein neronleimauksen ja menin omgleen, siellä kukaan ei tuntis mua mut kyl huomaisin et oon oikeesti hemmetin lihava jos kukaa ei haluuu puhuu mun kaa tms. Niimpä siinä kävikin. Ei se niin satuttanu mut ku olin siellä ollut sen 5min ja olin just lähössä niin sit siinä vikassa 'keskustelussa' eka kommentti mikä tuli näytölle oli: ''fat ass'' Ah, nii paljon parens mun fiilistä joo.. Kukaa ei koskaan sanonu noin mulle, ei koskaan. Noin suoraan sekä osuen naulan kantaan. Se silti sattu niin paljon. Ihan liikaa. Nyt ymmärrän oikeesti miltä tuntuis olla todella pahasti koulukiusattu, ainakin voin kuvitella.

Mutta vaikka kuinka sattuisikin, niin mun pitää pysyä vahvana. Mikään muu ei auta mua täältä onkalosta. Mites teidän viikko on mennyt siellä?

Kat