Vuosien viemät ja tuomat asiat

Havahduin tänään suureen oivallukseen. Nimittäin kaksi vuotta sitten, vuonna 2013 olin painavimmillani. Painoin varmaan pahimpana turvotuskautena (mässäilykautena) 125kg. Eli kannoin yli 40kg ylipainoa jalollani. Henkisesti olin täysin rikki ja itsetuntoni nollassa. Vaikka edelleen on todella paljon matkaa maaliin, niin uskon että olen näiden vuosien saatossa kasvanut. Niin henkisesti kuin fyysisesti. En enää oleta, että toiveet toteutuvat ja asennodun realistisemmin elämään. Tiedän, että tulosten saamiseksi on tehtävä töitä. 110-prosenttisesti, jotta jotain tapahtuu. Totetutus ehkä vielä hieman ontuu, mutta tuloksia on syntynyt. 

2008-2009 välissä rikoin ylipainon rajan, luultavimmin sinä kesänä kun aloitin yläasteen(2008)

2011. Aloitin lukion 103kg:n painoisena. Vielä edellisenä keväänä painoin 96kg eli kevään ja kesän aikana paino nousi 7kg. Yläasteen viimeiseltä luokalta lähtien olen yrittänyt laihduttaa(2010).

2012. Syksyllä painoin jo 113kg.

2013. Painoni oli suurimmillaan. Aloitin kolmannen eli abivuoden, jota sitten pidensinkin, koska en halunnut niin suurena lopettaa lukiota. Päättäjäisissä(kevät 2014)painoin 117kg.

2014. Valmistujaiset koittivat syksyllä ja yritin laihduttaa mahdollisimman paljon. En onnistunut ja valmistuin lukiosta painaen 113kg.

2015. Kevät meni lukiessa pääsykokeisiin. Huhti- ja toukokuun panikoin enkä pystynyt kunnolla opiskelemaan. Unelmien opiskelupaikka jäi kauas ja päätin olla ottamatta toista paikkaa vastaan. Jojo-laihduttelin 104-112kg välillä. Nyt syksyllä paino on pysynyt lähes koko ajan alle 110kg:n, josta olen erittäin tyytyväinen. Tietenkin harmittaa, etten ole pysynyt ruodussa, koska mahdollisuuksia olisi ollut ja olisin ollut jo reippaasti alle 100kg. 

Vuosien 2013 ja 2014 loppujen välillä on 10kg painoeroa. Olisiko nyt siis aika jatkaa samaa työtä? Tämä ylipaino tuli n. 10kg/v tahdilla, joten se saa tippua vähitään samaa tahtia pois! Tavoite olisi siis päästä alle 103kg:n joulukuuksi, ennen kuin vuosi vaihtuu uuteen. Helppoa kuin mikä? Kyllä, sillä paino oli tänä aamuna 105,3kg eli tavoitteeseen on 2,3kg! Ei siis tule mikään kiire kun ei edes täytyisi laihtua 1kg/kk tahdilla, mutta ainahan voi tavoitetta parantaa, eikö niin? :)

Ajatella, kolme vuotta laihdutusyrityksiä ja sen sijaan olen vain aivan älytöntä vauhtia lihonut. Hullua. NO, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja tällä laihdutustahdilla iho saa luvan pysyä nätisti mukana, en halua enää yhtään ylimääräistä arpea!

Masentavaa uutta vuotta?

Taitaa olla täydellinen aika alkaa avaamaan menneisyyden haamuja tänne blogiin uuden vuoden kunniaksi. Ehkä tämän avulla pääsisin eteenpäin laihdutuksessa, jos kertoisin näin ''julkisesti'' lihavuuteni syitä. Olen kyllä tainnut jo kertoa, mutta kertaus on opintojen äiti. Ja olisi hyvä, jos jotenkin pystyisin muistamaan nämä, ennen kuin rupean syömään enemmän kuin laki sallii. Muutenkin näin ensimmäisen päivän kunniaksi olen kertaillut viime vuoden tapahtumia, niin huonoja kuin hyviä ja ajattelin että tämä olisi täydellinen tapa keventää harteiteni taakkaa..

Palaan siis aivan alkuun, mistä kaikki luullakseni lähti. Olin vasta ylä-asteelainen epävarma nuori naisen alku. Perheessämme riideltiin tuohon aikaan paljon ja jouduin viettämään suurimman osan iltapäivistäni yksin. Tällöin aloin käyttämään viikkorahojani karkkeihin sekä muihin epäterveellisiin ruokiin. Luulen, että tällä tavoin sain käytettyä aikaa kun joka päivä en tietenkään voinut olla kavereiden kanssa eikä harrastuksiakaan ollut koko päivää. Teimme myös kavereiden kanssa paljon leivonnaisia, milloin mitäkin. Pikku hiljaa painoa alkoi kertymään ja tästä alkoikin kunnon noidankehä. Hiljalleen aloin olla yhä epävarmempi kehoni suhteen, eikä ulkopuolinen paine sitä myöskään helpottunut. Yläasteen lopulla herkkujen syöminen oli jo lähes päivittäinen rutiini ja hiljalleen aloin syömään niitä lisää henkiseen pahoinvointiin, joka johtui ihan vain siitä, ettei minua kunnolla koskaan hyväksytty porukoihin. Minulla oli kyllä luottokavereiden lisäksi suhteellinsen iso kaveriporukka, mutta koulussani oli silti niitä, joiden mielestä olin helppo kiusattava. Lukioon mennessä painoa oli jo 15kg ylimääräistä ja kavereiden kadotessa katosi myös viimeiset itseluottamukseni rippeet. Sitten aloitinkin tämän blogin ja kunnollisen laihdutuksen, vaikka lihoin silti tuonne 120kg kohdalle. Lukiosta lähtien en ole enää pystynyt olemaan koulussa tai missään ilman miettimättä ihmisten katseita. Tunnen aina, että joku tuijottaisi tai tuomitsisi. Naurahdus bussissa ja mietin vain, miten ne nauravat minulle ja yritän vajota penkkiini niin paljon kuin mahdollista. Omaa syytähän tämä on, sillä minä se olin joka tartuin heikolla hetkellä herkkuihin enkä täyttänyt epävarmuuteni tuomaa tyhjiötä terveellisesti, jolla itsevarmuuteni olisi pysynyt normaalina.

Katoaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaikka kuinka haluaisin olla näkymätön ja piilossa ihmisten katseilta, ei se ole mahdollista. Tiesin sen jo kauan sitten ja onnekseni olen jo pitkään tiennyt, mitä haluan elämältäni, joten en ole luopunut toivosta. Unelmat ovat auttaneet minua, samoin läheisimmät ystäväni jotka tietävät tästä. Nyt ei enää mikään voi pysäyttää minua, paitsi minä itse. Minä olen se vuori, jonka minun täytyy ylittää. Vaikka en voi luvata mitään, että en koskaan söisi herkkuja taikka sortuisi, sillä tunnen itseni liiankin hyvin, voin kuitenkin taistella tapojani vastaan. Uskon, että pystyn vielä joku päivä löytämään tasapainon ja terveyden. Helppoa se ei ole, mutta en ole ensimmäinen enkä varmasti viimeinen, jolla on sama tavoite. Ja niin monet ovat siinä onnistuneet! Ja uskon että joku päivä olen heidän joukossaan :)

Ja pitäisi opetella katsomaan maailmaan kuten vaikka Hannes Hyvönen, legendaarinen 101v(tässä kuussa aivan mahtavat 102v) sotaveteraani itsenäisyyspäivän vastaanotolta! Siinä on mies minun makuuni, eiku mitä? :D

-Kat

 

p.s. Tälle vuodelle olisi tarkoitus pistää pystyyn vanhasta hillopurkista onnellisuuspurkki, johon laittelen asioita, josta olen kiitollinen vuoden aikana sekä kaikkia onnellisia tapahtumia. 31.12.2015 olisi sitten tarkoitus avata se ja lukea vuoden tapahtumat lävitse :) 

Onko teillä tälle vuodelle jotain erikoisia suunnitelmia?

Lupaus paremmasta päivästä

Muistan kun ensimmäisen kerran ajattelin perustaa blogin. En kuitenkaan pitkään aikaan saanut sitä aloitettua kunnolla ja siihen on vain yksi syy. Pelkäsin kauheasti, että koulukiusaajani taikka edes tuttavani/ystäväni saisivat selville, että pidän blogia... Ja saisivat tietää painoni, ymsyms! Pelkään edelleen, että tuttavani löytäisivät tämän blogin ennen tai myöhemmin, tai että vaikka jossain Demin keskustelupalstalla tää alkaisi kiertää kun olen laittanut kuvat tämänhetkisestä tilanteestani, vaikkakin ilman naamaa.. Mutta uskon että jos joku tutuistani tänne eksyy, niin kyllä ne tunnistavat minut. En osaa olla anonyymi. Mutta en ole silti valmis kertomaan kuka olen :D Luultavasti olen vielä pitkään anonyymi.

 Ei minua koskaan kiusattu kunnolla, en ainakaan koskaan mieltänyt sitä siksi. Pahimmillaan minua vain nimiteltiin, mutta minulla oli aina ystäviä tukenani poikien kiusatessa ja pilkatessa lihavuuttani. Olen ollut onnekas, ettei minun ole tarvinnut kokea fyysistä kiusaamista. Vaikka se olikin yksi suurimmista syistä miksi aloin lihoa. Perheongelmien vierellä härnäykset koulussa alkoivat tuntua pahalta ja jostain syystä turvauduin herkkuihin. Koulun jälkeen poikkesin kaupassa ja pahimmillaan otin namipussin, keksejä sekä vielä lisäksi vaikkapa jäätelöä. Eikä ne kestäneet montaa päivää, en vain pystynyt olemaan erossa nameista: jos kotona oli yhtään, niin eipä niitä ollut enää sen jälkeen kun löysin ne. Joskus jopa etsimällä etsin nameja ja jos en löytänyt niin sitten saatoin leipoa jotakin. En vain tajunnut jostain syystä sitä yhteyttä, että mitä enemmän syön herkkuja, sitä enemmän lihon. Tiesin ettei pitäisi syödä niin paljoa, mutta en huomannut että lihoin jopa sen 10kg vuodessa, joka tekee sen, että söin n. 200kcal päivässä liikaa! Joka on ihan hullua!

ei tätä enää koskaan

Toivon edelleen että joku olisi tullut neuvomaan minua kunnolla miten syödä oikein, ja olisi tukenut minua terveellisessä elämäntavassa. Ne harvat yritykset, mitä jotkut tekivät eivät horjuttaneet syömistapojani, en vain pystynyt siihen niin että joku sanoo että syön väärin ja siinäpä sitten nuorena pitäisi keksiä miten paljon pitäisi minun kokoiseni syödä yms. Ja ilman kunnollista tukea. Mutta suurin syy olen minä itse, jos olisin ollut vain vähän älykkäämpi ja olisin tajunnut oman tilanteeni, en olisi tässä tilanteessa. Ja tosiasiassa: ei kiusaaminen aiheuta lihavuutta vaan oma käyttäytymiseni. Siinäpä se. Olen tse täysin syyllinen tilanteeseeni, ja nyt on minun korjattava se. Kukaan ei tule ja laihdu minun puolestani. Minun täytyy tehdä itse kaikki. Kaikki.

Nyt hiieeman ilosempiin asioihin, nimittäin:!

Punnituksessa näytti seuraavanlaista:

paino: 114kg 

pudotus viime viikosta: -1kg

kokonaispudotus: -11kg

rinta: 115cm (-3cm mittauksen aloituksesta, eli 117kg)

vyötärö: 101cm (-7cm mittauksen aloituksesta eli 117kg)

lantio: 125cm (-3cm mittauksen aloituksesta)

Tavoite tämän viikon loppuun eli 27.1.13= 113kg!

Onko kukaan kokenut kiusaamista? Tai onko joku teistä ollut/on tunnesyöjä? Palautetta/toiveita/kommentteja vapaasti saa laittaa :)

-Kat