Lupaus paremmasta päivästä

Muistan kun ensimmäisen kerran ajattelin perustaa blogin. En kuitenkaan pitkään aikaan saanut sitä aloitettua kunnolla ja siihen on vain yksi syy. Pelkäsin kauheasti, että koulukiusaajani taikka edes tuttavani/ystäväni saisivat selville, että pidän blogia... Ja saisivat tietää painoni, ymsyms! Pelkään edelleen, että tuttavani löytäisivät tämän blogin ennen tai myöhemmin, tai että vaikka jossain Demin keskustelupalstalla tää alkaisi kiertää kun olen laittanut kuvat tämänhetkisestä tilanteestani, vaikkakin ilman naamaa.. Mutta uskon että jos joku tutuistani tänne eksyy, niin kyllä ne tunnistavat minut. En osaa olla anonyymi. Mutta en ole silti valmis kertomaan kuka olen :D Luultavasti olen vielä pitkään anonyymi.

 Ei minua koskaan kiusattu kunnolla, en ainakaan koskaan mieltänyt sitä siksi. Pahimmillaan minua vain nimiteltiin, mutta minulla oli aina ystäviä tukenani poikien kiusatessa ja pilkatessa lihavuuttani. Olen ollut onnekas, ettei minun ole tarvinnut kokea fyysistä kiusaamista. Vaikka se olikin yksi suurimmista syistä miksi aloin lihoa. Perheongelmien vierellä härnäykset koulussa alkoivat tuntua pahalta ja jostain syystä turvauduin herkkuihin. Koulun jälkeen poikkesin kaupassa ja pahimmillaan otin namipussin, keksejä sekä vielä lisäksi vaikkapa jäätelöä. Eikä ne kestäneet montaa päivää, en vain pystynyt olemaan erossa nameista: jos kotona oli yhtään, niin eipä niitä ollut enää sen jälkeen kun löysin ne. Joskus jopa etsimällä etsin nameja ja jos en löytänyt niin sitten saatoin leipoa jotakin. En vain tajunnut jostain syystä sitä yhteyttä, että mitä enemmän syön herkkuja, sitä enemmän lihon. Tiesin ettei pitäisi syödä niin paljoa, mutta en huomannut että lihoin jopa sen 10kg vuodessa, joka tekee sen, että söin n. 200kcal päivässä liikaa! Joka on ihan hullua!

ei tätä enää koskaan

Toivon edelleen että joku olisi tullut neuvomaan minua kunnolla miten syödä oikein, ja olisi tukenut minua terveellisessä elämäntavassa. Ne harvat yritykset, mitä jotkut tekivät eivät horjuttaneet syömistapojani, en vain pystynyt siihen niin että joku sanoo että syön väärin ja siinäpä sitten nuorena pitäisi keksiä miten paljon pitäisi minun kokoiseni syödä yms. Ja ilman kunnollista tukea. Mutta suurin syy olen minä itse, jos olisin ollut vain vähän älykkäämpi ja olisin tajunnut oman tilanteeni, en olisi tässä tilanteessa. Ja tosiasiassa: ei kiusaaminen aiheuta lihavuutta vaan oma käyttäytymiseni. Siinäpä se. Olen tse täysin syyllinen tilanteeseeni, ja nyt on minun korjattava se. Kukaan ei tule ja laihdu minun puolestani. Minun täytyy tehdä itse kaikki. Kaikki.

Nyt hiieeman ilosempiin asioihin, nimittäin:!

Punnituksessa näytti seuraavanlaista:

paino: 114kg 

pudotus viime viikosta: -1kg

kokonaispudotus: -11kg

rinta: 115cm (-3cm mittauksen aloituksesta, eli 117kg)

vyötärö: 101cm (-7cm mittauksen aloituksesta eli 117kg)

lantio: 125cm (-3cm mittauksen aloituksesta)

Tavoite tämän viikon loppuun eli 27.1.13= 113kg!

Onko kukaan kokenut kiusaamista? Tai onko joku teistä ollut/on tunnesyöjä? Palautetta/toiveita/kommentteja vapaasti saa laittaa :)

-Kat