Taistelutahto esiin!

Aurinko paistaa ja minä istun vain kotona. Kynnys tuntuu liian suurelta ylitettäväksi, suklaata on kulunut enemmän kuin on sallittua. Missä kiikastaa?

Tällä hetkellä tuntuu vain että hetkellä minä hyvänsä nämä kulissit kaatuvat ja palaan täysin entiseen laiskaan minääni. Ahdistun syömisistä, painon lukemasta, opiskelusta ja liikkumattomuudestani. Se, että pääsykokeisiin on enää 6vk aikaa ja tällä hetkellä tuntuu hyvin vahvasti ettei henkinen ikä taikka tiedot tule riittämään sisäänpääsyyn. Ympärillä pyörivät kanssaopiskelijat ahdistaa, liikaa. Ensikertalaiskiintiö ahdistaa, vielä enemmän. 99% ajatuksista pyörii joko opiskelun tai laihdutuksen ympärillä. 105kg tavoite jäi kauas ja paino nousi pääsiäisen meinigissä takaisin 110 kiloon. Ärsyttää että sorruin taas niin lähellä tavoitetta. Puuttui enää hieman yli kilo tavoitteesta ja sen sijaan tavoitteeseen on taas se 5kg matkaa... Missä järki, missä kohtuus?

Tänään on jo torstai ja mennään jo loppuviikkoa. Siltikään en ole päässyt edes osittain tähän terveelliseen elämäntapaan kiinni. Salaatin puputtaminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan lohduttautuminen suklaalla ja hukuttautuminen internetin syövereihin kiinnostaa sitäkin enemmän. Pitää vaan nousta täältä ajatusten suosta ja jatkaa matkaa. Muuta vaihtoehto EI ole. En suostu heittämään hukkaan vuosien työn tulosta, niin henkistä kuin fyysistä. Pakastimessa oleva jäätelö saa odottaa seuraavaan viikkoon. Minä en siihen enää koske.

Nyt tarvittaisiin sitä selkärankaa, tukea tämän ajatuksen ympärille. Kaltereita suun eteen, ettei sinne eksyisi yhtään sokerimurusta. Henkistä muuria tai jotain. ''Kyllä tämä tästä'' ei enää riitä. Nyt tarvitaan vahvaa henkistä osaamista ja tietämystä, että minähän en enää koske yhteenkään turhaan. Kerran viikkoon sijoittuva pieni herkutteluhetki riittää. Tämä keho luulee tarvitsevansa näitä epäterveellisiä ruokia ja sitä tulee ojentaa. Olen mitä syön ja siltä se myös näyttää.

Nyt tarvitaan sitä itsepäistä lasta, joka ei hyväksy sanaa ei ja osaa kyllä näyttää mistä ei tykkää tai mitä ei halua. Nyt on aika opetella sanomaan EI. Ei herkuille, EI houkutuksille, EI turhalle.

Kyllä laihdutukselle
Kyllä päivittäiselle lenkkeilylle
Kyllä terveelliselle elämäntavalle
Kyllä innostukselle ja motivaatiolle
Kyllä kaksinumeroiselle vaakanumerolle (-10kg tämän kevään/kesän aikana, KYLLÄ kiitos!)


Kyllä jopa sille kaninruoalle, salaatille.

-Kat

p.s. Kyllä ihmeellisesti piristää tämä blogin kirjoitus aina laihdutusta! Aloittaessani tätä tekstiä tuntui mahdottomalta tämä laihdutus ja nyt kaikki tuntuu taas mahdolliselle! Ihanaa päivää teille kaikille, teitä on jo ihan hurja määrä, enpä olisi koskaan uskonut!

Edit: Sain nostettua itseni ylös täältä ja lähdettyä lenkille. Tuloksena tunnin 'rankka' intervallitreeni, että sain kaikki turhautumiset ulos ja nyt on paljon parempi fiilis! Tästä on täydellistä lähteä huomiseen :)