Vahvana huomiseen

Paljon on heinäkuusta tapahtunut. Lukio-opiskelut on epävirallisesti ohi ja sain ylioppilaskirjoitukset lähes kiitettävästi valmiiksi. Tietysti tuli pettymyksiä, mutta kuten meille on toitotettu alusta alkaen, ei niille voi mitään ja onneksemme niitä ei enää kysytä jatkopaikan saatuamme enää missään (hallelujah). Lisäksi olen muuttanut, tällä kertaa yli 30km päähän toiselle paikkakunnalle, jossa itse asiassa en oikeastaan ole montaa kertaa käynyt. Onneksi paikat kuitenkin tulee nopeasti tutuksi ja uusi talo alkaa tuntua jo vähän kodilta :)

Nyt olen kaksi viikkoa saanut levätä kaikesta koulustressistä. Melkein vuosi seuraavaan kertaan, kun joudun raahautumaan koulun penkille, joten olen ottanut kaiken tästä irti. Vaikka olenkin paljon rentoutunut, olen samalla yrittänyt nähdä mahdollisimman paljon kavereita ja käydä lenkillä. Eilen pitkästä aikaa kuitenkin vanhat tavat tulivat esiin ja vanha minä(tunnesyöjä) tuli esiin. Söin aivan älyttömästi kaikkea, vaikka entiseen tapaan en enää herkkuja syönyt. Siitä kuitenkaan ei tullut niin hyvää oloa kuin mitä muistin sen tuovan itselleni. Ainoastaan olin pettynyt itseeni, sillä jos repsahdusta ei olisi käynyt, olisin tällä hetkellä 110kg puolella 113kg sijaan. Lisäksi kun kävin tänään heti herättyäni pitkällä lenkillä metsässä, huomasin että sen jälkeen olin paljon paremmalla tuulella kuin edellisenä iltana jolloin ahmin kaikkea hyvää.. Nämä kaikki tuskaisat vuodet ovat siis opettaneet sentään jotain. Olen oppinut saamaan jostain muusta hyvän olon kuin ahmimisesta ja vaikka paino onkin korkealla. Olen nyt paljon itsevarmempi jatkamaan tätä elämänmuutostani. Vaikka tästä ei tule helppoa, tunnen nyt, että olen valmiimpi tähän kuin koskaan ennen. Löysin vihdoin OIKEASTI jonkun toisen motivaationlähteen kuin pelkästään sen, että haluaisin olla normaalipainoinen ja pukeutua ihaniin vaatteisiin niinkuin muutkin. Nämä viime vuodet olen takonut päähäni sitä, että minun pitäisi yrittää laihduttaa terveyden takia, mutta vasta nyt tuntuu että olen oppinut sen ja oikeasti haluan jaksaa paremmin. Haluan olla energisempi, terveempi ja näyttää muille esimerkkiä, että kyllä näin painava tunnesyöjä voi muuttaa tapansa ja elää terveellistä elämää. Haluan jaksaa juosta, haluan nauttia liikunnasta ja tuntea itseni sinut itseni kanssa sekä päästä näistä itsetunto-ongelmista eroon. Vihdoin. Ja mahtavaahan olisi jos samalla sitten saisin vihdoin pukeutua normaaleihin vaatteisiin ja iloita elämästä!

Seuraavalla viikolla on kuitenkin visiitti vielä sukulaisten luo mistä ei varmastikaan tule helppo. En kuitenkaan luovuta ja pyrin muistamaan tavoitteeni joka ikinen hetki kun pistän jotakin suuhuni. Siellä ei nyt hirveän mahdollista ole syödä terveellisesti, mutta näiden vuosien aikana olen oppinut aika hyvin arvioimaan kalorikulutustani, joten pystyn kontrolloimaan täten mitä syön! Tavoitteena syödä mahdollisimman vähän herkkuja ja pitää kalorit alle 1500kcal. Lisäksi jos ennättäisin niin pyrin käymään kävelylenkillä. Jo 30min liikuntaa tekisi hyvää :) Sitten kotiin ja pitänee mennä kaupan kautta, sillä salaattitarvikkeita ei täällä enää ole. Ajattelin ylppäreihin saakka korvata 1-3 ateriaa pusseilla ja muutenkin painottaa ruokavaliota keittoihin sekä salaatteihin. Näin saan syödä itseni kylläiseksi vähemmillä kaloreilla :) Ja lisäksi on aivan täydellinen hetki tehdä kasvissosekeittoa, sillä kauden juurekset ovat parhaimmillaan(ehkä?)

Liikunta jää täysin kotitreenien ja lenkkien nojaan, sillä täällä uudella paikkakunnalla ei järkevän etäisyyden päässä ole saleja. Menen jaksamusten mukaan, mutta koska olen nyt täysin lomalainen joulukuulle saakka(pääsykokeisiin lukemista laskematta) niin mahdollista olisi käydä heti aamusta pienellä kävelylenkillä, tehdä päivällä 30min kotitreeni sekä vielä illalla käydä lenkillä. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella kehoa ja tällä hetkellä 1-2 lepopäivää viikossa on ollut hyvä ja joka toinen treenipäivä olen kahdesti käynyt lenkillä, joka toinen vain kerran. Vaikka näin ''paljon'' olen treenaillut niin energiaa silti riittää joten katsotaan miten käy. Kunhan eka pääsen takaisin sukulaisiltani! Siellä ei ole ollenkaan käytössä nettiä, joten en pääse tänne kirjoittelemaan. Tulen kuitenkin heti seuraavana viikonloppuna kirjoittelemaan, meni viikko miten tahansa. Toivon vaan hartaasti että olen oppinut eilisestä jotain ja löydän voimaa vastustaa herkkuja niin että en liho!

Tätä postausta aloitellessani minulla oli kirkkaat tavoitteet, mistä kirjoittaisin, mutta toisin kävi. Teksti varmaan rönsyilee paljon ja olen saattanut jättää jotain olennaista kertomatta, mutta kyllä se tästä paranee kunhan pääsen takaisin kirjoittamisen rytmiin takaisin!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Seuraavan postauksen tavoitteena olisikin saada kuvia laitetuksi ja tavoitteena olisi päästä täysin sellaiseen blogiin jossa 99% olisi omia kuvia :)

-Kat