Herkkupäivä edessä, mutta karkkilakon täytyy jatkua!

Viikko lähenee taas vaihteeksi loppuaan ja kohta pitäisi jo olla synttäreillä juhlimassa syntymäpäiväsankaria. Jännittää pystynkö pysymään karkeista erossa. Edellisen kerran söin karkkia viime viikon maanantaina, joka on pitkä aika! Tämä karkkilakko on osoittautunut todella onnistuneeksi. Ensimmäinen kunnollinen haaste onkin nyt edessä. En voi ikuisesti paeta itse ongelmaa, vaan minun pitää oppia syömään karkkeja kohtuudella. Vain niin pystyn elämään normaalia elämää. Nyt pitää siiis osoittaa että pystyn syömään vain sen verran kun kalorit antavat periksi. Laitoin päivälle 1500-1600kcal rajan, eli sen yli ei saa mennä tänään, oli mikä oli. Paino saattaa kyllä notkahtaa hieman ylöspäin herkuista, mutta eiköhän se sieltä lähde nopeasti takaisin alas. Toinen, se suurempi haaste, on lopettaa syömiset ja jättää herkuttelu vain yhteen päivään. Vaikka kuinka tekisi mieli, niin seuraavana päivänä ei saa enää syödä yhtään mitään epäterveellistä. Muuten herkuttelu vain pitkittyy ja pitkittyy. Karkkilakon on jatkuttava :) Tästä tulee jännittävä viikonloppu.

Toivoisin vaan että tuo paino pääsisi hiljalleen tuonne 103kg puolelle, tällä hetkellä se on ollut 104,5-104,9kg välillä. Olen ehkä muutamana päivänä syönyt kiireiden takia aivan liian vähän, niin siksi se on nyt jumittanut tuohon. No, sitä katsotaan sitten sunnuntaina ja seuraavalla viikolla! Nyt pitää vain tarkasti katsoa, että en syö liikaa, mutten liian vähänkään vaikka olisi kuinka kiire.

Tänään kuitenkin vietän kotipäivää. Ukkonen on jylissyt aamusta asti ja tuolla on koko ajan satanut enemmän tai vähemmän.

Karkkilakko - viikko täynnä!

Bam! Saavutin ensimmäisen tavoitteeni karkkilakossa! Viikko takana ja monta vielä edessä. Ei tuntunut loppujen lopuksi edes vaikealta kun olin päätökseni tehnyt enkä jäänyt miettimään karkkeja. Silloin kuin teki mieli niin käytin sen ajatteluun kaksi sekuntia ja sen jälkeen tein jotain muuta, jolloin unohdin kokonaan että minun edes teki mieli karkkeja. Hassua, mutta se tosiaan toimi! Ennen olen jäänyt pohtimaan, jolloin mielihalut ovat voittaneet lopulta ja olen repsahtanut herkkuihin. Nyt en edes anna mahdollisuutta niille. Syön 2,5-3,5h välein, jotta nälkä ei ennätä yllättämään. Suunnittelen suurinpiirtein päivän ruokailut, joskus ajatkin jos päivällä on paljon tekemistä. Muokkaan kuitenkin sitä päivän mittaan sopivammaksi juuri sille päivälle, sillä jokainen päivä on erilainen. Jos on ihan hirveä nälkä niin syön jotain, sillä nälän kasvattamisella ei ole mitään hyviä puolia. Onneksi minun ei tarvitse tehdä ostosreissuja, joten ei ede tule ostettua mitään turhaa (vahingossakaan).

Olen nyt tässä miettinyt kasvojen paljastamista, vaikka se tarkoittaakin sitä että lähipiiri saa tietää tästä blogista ennemmin tai myöhemmin. Se ei minua oikeastaan haittaa, vaan enemmänkin ne puolitutut. Siksi olen ajatellut etten ainakaan vielä lähde paljastamaan kasvojani. Ajattelin että sitten kun olen tavoittanut jonkun painon, niin sitten aloittaisin bloggaamisen kasvoillani. Siihen asti siis tämä blogi pysyy suurinpiirtein samanlaisena kuin ennekin. Yritän nyt vain saada enemmän päivän menoista kuvaa, jotta ei tarvitsisi turhaan kaivella internettiä hyviä kuvia varten.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toinen viikko karkkilakkoa käynnissä ja paino toivottavasti tippuu sopivaa tahtia eteenpäin. Kilo viikossa ja minä olen tyytyväinen. Pikku hiljaa olen ajatellut lisätä liikuntaakin. Tällä hetkellä mennään kuitenkin arkiliikunnan muodossa, etten taas aloita laihdutusta liian monta rautaa tulessa. Kun ruokavalio sujuu niin sitten alan panostamaan liikuntamuotoon ja laatuun.

Viikon suunnitelmat

Tällä viikolla tulee täyteen yksi viikko karkkilakon aloituksesta. Vielä tänään pitää jaksaa samaan tahtiin kuin ennenkin ja sitten olen saavuttanut ensimmäisen virstanpylvään tässä taistelussa. Tai no ensimmäinen taisi tulla parista ensimmäisestä päivästä, sillä ennen en ole varmaan kolmea päivää ollut ilman epäterveellisiä herkkuja. Nyt tämän päivän ruokailujen jälkeen voin pistää ruksin tänne, merkiksi ensimmäisestä onnistumisesta! Tarkoituksenani on siis ainakin tämän vuoden loppuun jatkaa tätä karkkilakkoa. Olen katsonut muutamat ''lipsupäivät'' jo valmiiksi, joita tulee yhteensä noin 6. Tällä viikolla olisi yksi, joten jännittää pystynkö kontrolloimaan itseäni ja syömään vain sen verran kun kalorirajat antavat periksi.

EI näitä

1. Tämän viikon synttärikekkerit
2. Syyskuu/lokakuu
3. Joulukuun alku (itsenäisyyspäivä)
4. Joulu 24.12
5. Joulu 25.12
6. ?

Kuudes kerta on vielä kysymysmerkkinä, sillä se on sitä varten, että syksyn aikana tulisi joku yllättävä juhla. Tai repsahdusta varten, mutta sitä en anna tapahtua. Kuusi kertaa siksi, että heinäkuu laskettuna mukaan tässä karkkilakossa on kuusi kuukautta. Kerran kuukaudessa saisi siis syödä herkkuja näin laskennallisesti, vaikka tosiassa kolme noista keskittyy joulukuuhun. Niistä kuitenkaan tuskin pääsen eroon. Ainoa nipistysmahdollisuus on vain joulun kahdessa päivässä sillä oikein tiukalla kurilla sen saisi yhteen päivään. En kuitenkaan halua lähteä kiristämään liikaa, ettei karkkilakko ala tuntumaan pakkopullalta. Jouluun kuitenkin kuuluu piparit ja glögi.

täältä

Olen henkisesti sekä fyysisesti ottanut karkkilakon aika hyvin vastaan. En ole itseasiassa edes pahemmin kaipaillut ainaista mussutusta. Kaapissa on tälläkin hetkellä keksejä ja jääkaapissa taitaa olla fantaa sekä mehua, mutta minä en niihin koske. Muutaman kerran olen tuijotellut mehua siinä maitojen vieressä, mutta aina olen päätynyt veteen. Onneksi mun perhe ei ole sentään vetänyt mässykerhoa edessäni, vaan sain ainakin mun vanhemman ymmärtämään että kosken seuraavan kerran herkkuihin vasta siellä synttäreillä. Sielläkin aion tosin pidättäytyä yhteen kakkupalaseen ja ehkä muutamaan kymmeneen grammaan karkkia. Syön hyvin aamulla ja päivällä ennen juhlia niin sitten ei edes tee mieli. Tai varmasti tekee, mutta nälkä ei ole silloin vahvistamassa sitä. Lipsupäivään on kuitenkin onneksi vielä reippaasti aikaa, joten ennätän valmistautua henkisesti tähän ensimmäiseen kokeeseen.

-Kat

p.s. Olen myös miettinyt blogin nimen vaihtamista. Tuntuu jotenkin ettei blogin nimi ole koskaan sopinutkaan omaan tarinaani. Olen varmaan käyttänyt enemmän aikaa laihdutuksen suunnitteluun kuin sen toteutukseen, kun olen aina repsahtanut. Lisäksi olen miettinyt oman naaman paljastamista, sillä tuntuu etten pysty anonyyminä kertomaan kaikkea itsestäni. Mitä te olette mieltä? Pitäisikö minun pitää tämä nimi vai vaihtaa johonkin sopivampaan, joka kuvastaa laihdutusta? Ja pitäisikö minun pysyä anonyyminä vai paljastaa kasvoni?