Vaikeaa on elämä. Mikään ei koskaan suju täydellisesti... En oo nyt lihonutkaan, mutta en laihtunutkaan. Aamulla kun katsoin niin ''iloisena''siellä köllötti taas se 117,2kg! Taitaa tuo kilomäärä olla mulle sellanen nimikkopaino jo, nimittäin ei oo todellakaan eka kerta kun paino kököttää juuri tuossa lukemassa. Eikä yhtään ärsytä ei. Tuntuu vaan jotenkin välillä niin mahdottomalta tää kaikki, mut en silti aio luovuttaa. Voin kyllä todeta et olishan se
sata miljoona kertaa helpompaa, jos joku mun kaveri olis ihan samassa jamassa ja pystyttäis tsemppaamaan toisiaan matkan varrella, sillä vaikka jotkut sanovatkin että laihdutus on helppoa niin ne ovat ainakin väärässä mun kohalla... Ei jösses tää on ollu vaikeaa.. En usko et olis mitään vaikeampaa mulle elämässä kuin itsensä voittaminen, josta tässähän on kyse. Kukaan muu ei oo mun ja tavotteen eessä kuin minä itse. Samoin se on kaikilla muillakin lahduttajilla, varmasti :) Meidän pitää löytää sisäinen vahvuutemme, et voidaan taistella vastoinkäymisiä sekä ihmisen peruslaiskaa luonne vastaan. Ja jos muutkin ovat onnistuneet siinä, niin uskon että kaikki muutkin voivat tehdä sen, mukaanlaskien myös itseni :)
Toista päivää mennään aika täydellisesti suunnitelmien mukaan. Kävin eilen salilla ja tuli siellä kulutettua ainakin se 500kcal :) Samoin söin kaloreita noin. 1000-1500 eli ihan hyvin! Ja kaikki kalorit olivat terveellisiä: yhtään namia en laittanut suuhuni :) Tästä on tosi hyvä jatkaa ja katotaan miten tää viikko menee! Sunnuntaina sit punnitus, toivottavasti nyt lähtee kilot liikkeelle!
-Kat
0 kommenttia:
Lähetä kommentti