Hetkinen...

Aamupostauksessani olin herännyt vieressä olevaan työmaan meluihin, mutta nukahdin hetki sen jälkeen uudelleen ja sain nukuttua vielä puuttuvat 3 tuntia. Jostain päähänpistosta päätin mennä heti herättyäni uudelleen vaa'alle ja paino näytti 116,5kg? Ja siis ihan selvästi, sillä se kävi 116,1kg-116,5kg välillä ensin ja sitten pysähtyi 116,5kg?? Voiko kolmessa tunnissa paino tippua 400g? Kumpi noista painoista on nyt sitten oikea? Kaikki tässä punnituksessa on hirveän hankalaa tällä hetkellä. Puntari välillä ennen päättämistään pyörii hetken jopa 500g edestakaisin, mutta loppujenlopuksi jää sitten painavampaan. Miksi se ei jää keskelle? Noh, siinä vaiheessa kun paino on 110kg niin uskon että paino on OIKEASTI pudonnut ainakin sen 10kg aloituksesta, nyt tuntuu vain siltä, että tämä kaikki on nestettä. Jos repsahdan niin seuraavana päivänä 120kg vaanii taas puntarilla.

Huomenissa saan varmaan aamulla herätessäni tietää tämän päivän oikean painon, sillä jos siinä paino on 116,5kg tai enemmän ja olen syönyt terveellisesti ja alle 1500kcal niin painoin oikeasti tänään sen 116,9kg. Sillä siis mennään ainakin huomiseen asti. Tai sunnuntaihin.

Hirveä paine on jotenkin laskeutunut hartioilleni, sillä päätin kertoa muutamalle ystävälleni lisää että laihdutan. Kaikki ottivat asiat hyvin, sillä kerroin niille normaalin tapaani hirveän selityksen kanssa, sillä olin hyvin epävarma heidän reaktiostaan. Nyt kuitenkin monet ovat alkaneet kysellä, että ''kuinkas monta kiloa olet nyt laihtunut?'' ja kyselleet muutenkin että kuinka paljon painan. En vaan pysty kertomaan painostani, en vaan pysty siihen,sillä se myytti että kaikki naiset painaa 40kg kun ne on laihoja ei tule koskaan pätemään muhun ja kun sanoo sen 100kg, niin se kulostaa edelleenkin mun korvaan aikamoiselta ryhävalaalta. Vaikka 100kg ei välttämättä ole! Niin oon vaan aina ajatellut. Yli 100kg = huono ihminen. Välillä tuntuu myös et siellä missä mä menen, niin aina on katseita kääntyneenä mun suuntaan ja kuiskintaa. Viimekin kerralla kun olin koululla, ihan selvästi edellä olevat kaverukset kuiski musta. Ensin huomasin, että toinen vilkas mua sellanen ilme päällä että jo tiesin minne tässä joudutaan. Sitten alkoi kuiskinta ja hetken päästä toinen katsoi taakse vaivihkaa ja suoraan tietenkin huomasin sen, sillä ei ole ensimmäinen kerta.

Tästä syystä en enää halunnut mennä suorittamaan yhtäkään kurssia siihen kouluun. Nyt mietin jopa syksyn kertauskurssien poistoa, sillä tiedän että siellä tulee olemaan tukalat oltavat kun en tunne ketään. Lisäksi olen jo kertaalleen käynyt ne kurssit, jos nyt kursseista mulla sattuisi olemaan puutetta (mistä ei ole). Olisihan se kivaa rohkaistua myös lukion kuvataidekursseille, mutta en sillä tiedän millaista siellä luokassa tulisi olemaan, naurunalaisena ''tietämättään'' ei ole kiva olla. Puhuisivat mielummin silloin, kun en ole paikalla. Se ei mua haittaisi, sillä en tunne niitä, mutta ei. Pakko suoraan siinä naaman edessä ja vielä niin,että ne luulevat etten huomaa...

Olen muutenkin tosi hyvä tulkitsemaan (mielestäni) ihmisiä, niin kyllä sen naamasta näkee, jos ei ulkomuoto miellytä. Luonteessani ei siis ole mitään ihmeellistä, olen mukava kaikille vaikkakin hieman ujo juuri tämän takia. Enkä usko että vaatetuksessanikaan on mitään ihmeellistä, sillä pukeudun siististi, mutta peittävästi juuri tämän painon takia. Tuntuu vain pahalle, sillä varsinkin koulussa ollessani tunsin, että aina olisi joku joka puhuu selän takana pahaa. Opin olemaan välittämättä noiden kolmen vuoden aikana siitä, sillä silloin mulla oli kavereita joiden kanssa puhua ja unohtaa koko asian. Nyt tuolla ei ole oikeastaan enää ketään, kenen kanssa puhuisin enemmän kun muutaman sanasen nähdessämme.

Jotta postaus ei tuntuisi niin masentavalta, niin; Olette kaikki mahtavia!

Pahoittelen avautumista, mutta tältä musta vaan tällä hetkellä tuntuu ja ajattelin että mun on pakko sanoa nää tänne että en jää näitä miettimään enää yhdeksi hetkeksikään tänään. Äitienpäiväkin muuten sunnuntaina! Täällä on jo suunnittelu ja ostoslista kerryttänyt tavaroita ostettavaksi äidille. Perinteisesti aiotaan vain hemmotella meidän äitä, materiaalilahjat jää sitten syntymäpäivään! Muistattehan äitejänne? ;)

-Kat

p.s. Sain taas ruksia yhden painon pois listaltani. Hyvästi 117kg!