Tässä koko päivän mietyttyäni olen keksinyt muutamia mahdollisia keinoja estämään repsahduksia. Ensinnäkin kaikista tärkeintä olisi pyrkiä välttelemään sellaisia tilanteita, jossa repsahduksen vaara on. Itse päästyäni kärryille taas tässä laihdutuksessa tiedän, etten muutaman heikon päivän jälkeen tule missään nimessä itse käymään ostamassa yhtään herkkuja. Sen verran tiukka osaan olla itselleni, että pystyn sanomaan ei. Aina ei kuitenkaan voi vältellä tilanteita, joissa houkutus kävisi liian suureksi. Itselleni ainakin houkutuksen paikat ovat juurikin perheeseen ja kavereihin liittyvät tilanteet. En kuitenkaan voi poistua yhteiskunnasta ja muuttaa asumaan kiven alle tämän laihdutuksen ajaksi, vaan minun pitää oppia käsittelemään tilanne oikein. Perhe ja ystävät vain muistuttavat entisestä. Ja ei hyvällä tavalla vaan sillä, miten söin ennen ja tietenkin aivot heti naksahtavat ''mässy''-moodiin, joka todellakaan EI ole hyvä asia. Lisäksi lähipiirissä ei suoraan sanottuna ole minkäänlaista käsitystä, miten vaikeaa on katsoa kun toiset syövät edessäni edelliseen elämääni kuuluvia herkkuja ja yrittävät vielä tuputtaa niitä minulle. Viikkoakaan ne herkut eivät pysy piilossa jos keskustellaan asiasta, joten mun on vain opittava sanomaan ei niille. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Pahin tapaus on kyllä se, että olen näkemässä vanhoja tuttuja ja en ole muistanut syödä kunnolla ennen sitä. Toinen vinkki onkin se, että pitää muistaa syödä täyttävästi 3-4h välein, ettei vahingollista tilannetta pääse syntymään. Suurimmaksi osaksi repsahduksista olen unohtanut huomioida seuraavan ruokailun ja se pääsee venymään. En tunnista suurta nälkää ja sen sijaan alan vain himoitsemaan kaikkea epäterveellistä. Vanhat tavat ovat pohjana käyttäytymiselle, kunnes uudet ovat iskostuneet syvälle alitajuntaan.
Kolmas, ehkä paras idea tulevaisuuden kannalta on se, että jos odottamaton repsahdus(ei suunniteltu) tapahtuu, laitan tietyn summan rahaa säästöön. Säästöstä ei saa ottaa rahaa pois ennen kuin sovittu paino on saavutettu ja itselleni laitoin sen 82,0kg:n, jolloin olen normaalipainon puolella. Repsahdusten koko määrittelee summan ja repsahdukset määrittelen kalorien avulla. Esimerkiksi aivan pieni repsahdus, vaikka suklaapatukka(200kcal) on 2€ ja ulkona syöty pitsa(arvio: 1000kcal) 10€. Yritän myös olla laskematta säästyneitä rahoja, jotta se olisi sitten maalissa yllätys :) Ja tietenkään rahoilla ei sitten osteta mitään epäterveellistä vaan vaikka uusia vaatteita tai jotain hemmotteluja kylpylässä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



Tuttua. Itse pystyy kyllä olemaan herkuitta (paitsi kun on viikonlopun yksin ja tylsistyy...tai stressaa tai...nojoo..) mutta sosiaalinen herkuttelu onkin sitten heti edessä kun muuten päivä/viikko menis hyvin. Jollakin tavalla ne herkut kuuluu aina elämään - ja sen kanssa on vaan tehtävä joku rauha ittesä kanssa :-) Sanoo ei kun ei tee mieli ja herkuttelee hyvällä omatunnolla kun siltä tuntuu. Sekin auttaa kun tekee sosiaalisista tilanteista muita kuin mässytilanteita. Menee vaikka kahvin sijaan lenkille tai pelaamaan kavereiden kanssa. Tai sopii jo ennalta kahville mennessä että sulle ei saa herkkuja tarjota :-) Syyksi voi vaikka sanoa että on jo tullut edellisenä päivänä herkuteltua :-) Ootko kuinka paljon keskustellut herkuttelusta lähipiirin kanssa ja voisko ne tukea sua jotenkin?
VastaaPoistaTuo säästöpankkijuttu kuullostaa kivalta idealta :-) Vähän niin kuin ne kiroilupurkit tms :-) Itelläni kyllä loppus herkut lyhyeen kun ei olis varaa maksella 10e sakkoja herkkuihin menneiden rahojen lisäksi :-D
Tsemiä! Ei tässä herkkutäyteläisessä maailmassa oo aina niin helppoa väistellä houkutuksia! :-)
Jep, Ei olla yksin tän ongelman kanssa. Valitettavasti. Nyky-yhteiskunta perustuu melkeinpä siihen omien himojen tyydyttämiseen, johon kuuluu kaikki herkut ja vastaavat. Siksi kaupassakin on täysi hyllyllinen (tai useita) epäterveellisiksi luokiteltuja ruokia, joita silti kaikki ostaa.
PoistaOon keskustellut useastikin, mutta aina se tuppaa niiltä unohtumaan. En viitsi aina muistuttaa siitä, koska itsessähän se vika on kun en osaa aina sanoa EI.
Jep! Tulee ainakin alotettua säästäminen, kun en oikeastaan koskaan sitä kunnolla ole tehnyt. Ainakin tulee harkittua tarkkaan että onko herkut todellakin sen ''lisärahan'' arvoisia :D