 |
| tältä laihdutus tuntuu, oikeasti, kun lähellä olevat ihmiset eivät pysty tukemaan ja jatkavat vain herkkujen tuomista kotiin.... mutta onhan se totta, että eiväthän he laihduta, vaan minä, joten minun pitäisi pystyä itsenäisestikin pysymään erossa herkuista! |
Ensinnäkin olin pienenä aivan normaali lapsi kuin muut. Kuitenkin olin aina ollut se pullukka lapsi, iloinen ja pirteä. En kuitenkaan ollut ylipainoinen ala-asteella. Olin vain normaalipainon ylärajoilla ja ei siitä niin paljon oltu huolissaan juuuri sen takia, että pituusennusteenikin oli juuri lähellä 180cm. Vasta ala-asteen viimeisellä luokalla, juuri ennen kuin olin vaihtamassa koulua ylä-asteelle, niin terveyshoitajani sanoi, että mun paino on nyt sillä rajalla, että kannattaa seurailla sitä ymym. Ei kuitenkaan mitään neuvoja sanonut, miten pitäisi pitää paino kurissa.
Nooh, yläaste alkoi ja aloin saamaan silloin tällöin ''viikkorahaa'' jotka menivät sitten kavereihen kanssa/yksi herkkuihin. Jo ala-asteella olin syönyt välipalaksi kavereiden kanssa herkkuja, mutta kotona tätä ongelmaa ei esiintynyt, joten vanhempani eivät tietäneet, että söin niin epäterveellisesti. Meillä oli perheen sisäisiä riitoja ylä-asteeni aikana tosi paljon, jolloin tunnen ainakin nyt niin, että tunnesyömiseni alkoi ja aina riidan kehkeytyessä veljeni ja äitini välille, pakenin huoneeseeni ja söin jotain herkkuja, mitä löysin. Aloin itse olemaan huolissani painostani vasta 8-luokan alussa, mutta en tiennyt jotenkin, miten voisin laihduttaa ja karkit veivät itsetuntoni ja aloin käyttämään peittäviä vaatteita. Siitä lähtien mulla on aina ollut peittävät urheilulliset vaatteet farkkujen sijaan. Omistan kyllä tällä hetkellä yhdet, mutta olen niitä ehkä kahdesti käyttänyt. Painoni taisi olla n. 10kg ylipainon puolella jo siinä vaiheessa, eli n. 10kg/vuosi mentiin, jokahan on ihan hirveästi! (=ylimääräistä n.200kcal/pv) En olisi varmaan mennyt yli, jos kotona ei olisi syöty kaiken mässäilyn lisäksi normaalia ruokaa, joka tietenkin on aivan liikaa kaikkien herkkujen kanssa.
Yläaste loppui ja olin siinä vaiheessa jo lähellä 100kg.
Lukion alussa yritin jo laihduttaa, mutta en uskaltanut kertoa kenellekään siitä. En edes äitilleni, vaikka hänhän oli yrittänyt auttaa jo kauan sitten, mutta minun lihavuus oli vaikea aihe, sillä olin pienenä todella herkkä ja itkin oikeasti todella helposti. Vasta aloitettuani blogin nyt jo melkein 2v sitten, eli lukion ensimmäisen puolivälissä, pystyin edes nettiin kertomaan tunteistani.. Lopulta sekin lopahti, sillä pelkäsin että joku tuttu tunnistaa blogini ja minua aletaan taas kiusaamaan koulussa tms. Tai ei minua olla koskaan pahasti kiusattu, mutta nimillä ollaan kutsuttu jo ala-asteesta lähtien, vaikka kaveriporukkani oli aina iso ja ainakaan tietääkseni kukaan tytöistä ei minua kiusannut. Vain pojat, jotka innostuivat kiusaamaan minua koska aloin itkemään niin helposti. Lukion toisella vuodella yritin ensimmäistä kertaa pitkäjänteisemmin laihduttaa, mutta sekin kariutu, sillä ei kukaan pystynyt tukemaan minua kun en ollut siitä kertonut kenellekään.
Tämän vuoden alussa uskaltauduin kertomaan äidilleni, joka tietenkin tuki minua ainakin sanallisesti. Mun äiti on ihan laiha ja urheilullinen, mutta kuitenkin hyvin perso makealle, joten kyllä herkkuja näkyi silti viikoittain kotona, joka on siis edelleen älyttömän vaikea paikka minulle. Jotenkin huvittaa, miten olen jo kolmatta vuotta pudottamassa painoa ja olenkin onnistunut kerran jo pudottamaan painon sinne 112kg, mutta nyt ollaan taas siinä -5kg, jossa näköjään ollaan oltu jo hetki... Tekee oikein pahaa, miten en siltikään pysty, vaikka nyt on jopa mun yksi kavereistanikin tukijoukoissa mukana.. Ette uskokaan, kuinka vaikeaa oli hänellekin kertoa, vaikka oon tuntenu sen ala-asteelta saakka!
Eli siis anonyymin kysymys oli tälläinen:
''Minkä ikäisenä aloit lihota?'' --yläasteella, eli n. 13v
''Mistä arvelet lihomisen johtuneen?'' --epävakaa perhetilanne->tunnesyöminen eli herkkuihin sortuminen
''Miksei vanhempasi/sinä itse puuttunut tilanteeseen aikaisemmin?''--vanhempani eivät aluksi edes olleet hirveästi tietoisia asiasta, sillä liikuin ja harrastin aktiivisesti liikuntaa 7-luokalle asti ja sen jälkeen kun siitä mainittiin, rupesin vain itkemään tms. ja mun äiti on tosi lempee henkilö, niin uskon et se ei vaan pystyny olemaan tiukka, vaikka se oliskin ollut parasta mulle. Erilaisia liikuntavaihtoehtoja ym. se ehdotti kuitenkin ahkerasti. Itse yritin yläasteella laihduttaa, mutta en jotenkin vain pystynyt ja tässä sitä nyt ollaan.
Laitan täysin toiseen postaukseen painon&viime viikon liikunnat! Parin tunnin sisään siis toinenkin postaus tulossa, pysykää siis kanavilla :DD
-Kat
p.s. Jos jäi jotan epäselväksi niin kommettiboxiin voi laittaa lisäkysymyksiä :) Pitkiin vastaan postauksillä, lyhyisiin ihan vaan suoraan kommentteihin!
