ARGH!

Ei voi muuta sanoakaan kuin argh tähän tilanteeseen. Laihdutus sujuu erinomaisesti, ellei jopa täydellisesti silloin kun en näe kavereita tai perheenjäseniä. Kaikki kuitenkin taas romahti perjantaina kun koti täyttyi sukulaisista ja herkuista. Se, että en syö lihaa tässä kuussa on jo iskostunut sukulaisten päihin, mutta muu ei sitten vuosien jälkeen vieläkään. Menin sitten syömään sitä sun tätä hirveässä nälässä ja tietenkin sama jatkui lauantaina kun sokerikierre oli taas syntynyt. Tänäänkin vielä menin syömään vähän jotain, vaikka pystyinkin aamulla osittain pysymään terveellisemmällä polulla... Paino kuitenkin nousi 102,2kg ja nyt ketuttaa ja paljon. Toisaalta ei ainakaan laihdutus pysähdy liian vähäisen kalorimäärän takia kun nyt on taas 1000kcal pudotettavaa että pysyisin laskennallisesti oikealla polulla. Hohhoijakkaa. Pitää vain keksiä joku keino tähän, että pystyisin pysymään erossa herkuista myös sukulaisten seurassa... Eihän tässä ole kuin 6vk jouluun ja seuraavaan sukulaiskokoontumiseen, jee... Oma vikahan se on kun en pysy tiukkana vaan sorrun mutta mutta. hehe :)

EI näin, vaan näin:

Kyllä täältä suosta on aina noustu.. ja nyt ei ole edes niin kamalasti mennyt mönkään kuin viimeksi. 2,5vk:n repsahdus on erilainen kuin 2,5 päivän repsahdus. Nyt vain roskiin loput herkut ja jatkaen!

Marraskuun ensimmäisen viikon kuulumiset //Enää kilo jäljellä!

Marraskuun ensimmäinen viikko on jo kierähtänyt lopun puolelle ja viikonloppu pilkottaa jo horisontissa.

Tällä viikolla olen keskittynyt ruokavalion kohdalla proteiinien riittävyyteen, niin kuin oikeastaan aina teen, sekä vihannesten runsauteen. Samalla olen huomannut, että jos en keskity lainkaan ''pakottamaan'' itseäni juomaan vettä, niin juon sitä aivan liian vähän. Tiistaina esimerkiksi join tuskin litraakaan, jos siis puhutaan puhtaasta vedestä. Positiivistahan siinä on ainoastaan se, ettei tarvitse usein käydä vessassa, mutta kyllä elimistö vähän tuntuu kuivuneelta. Pitää siis aktiivisesti yrittää huomioida tuo vedenkin juominen, että edes 1,5l tulisi juotua vettä päivittäin. Enemmänkin olisi ehdottomasti tarpeen, mutta ehkä tuo 1,5l on paras tavoite tähän tilanteeseen.

Paino on laskenut aika uskomatonta tahtia alaspäin. Tiistaina paino oli 101,9kg ja keskiviikkona jo 101kg! Sain siis laitettua kahtena peräkkäisenä päivänä uudet raksit palkkiin. Tänään paino oli 100,9kg eli tasan kilon päässä kaksinumeroisesta summasta! Kyllä siinä hetki piti pällistellä numeroa ja muutamaan kertaan nousta uudelleen vaa'alle, että onko tämä totta. Muutenkin tuo 100-101kg:n paino tuntuu oudolta. Pää tuntuu jätättävän koko ajan ja on tottunut siihen, että sieltä tulisi se 105-110kg, ei mitään noin pientä. Ja se ennen todellisen painon antamista pyörivät luvut käyvät jo 98-99kg kohdilla, joka tuntuu aika upealta! Jos oikein hyvä tuuri käy, niin tänä sunnuntaina paino voikin olla jo tavoitteessa, tai edes todella lähellä sitä. Kyllä tälläisestä saa aivan uutta motivaatiota onnistua :) Vyötärönympäryskin vain laskee koko ajan ja ei ole enää montaa senttiä että se on alle 90cm! Pitkään se olikin 98-104cm, joten on aikakin.

Nyt pitää vain jatkaa samaan malliin eteenpäin. Vielä on pitkä matka edessä, vaikka puolet onkin jo takana :)

Punnitus, ma 2.11.2015

Päätin ihan käytännöllisistä asioista johtuen jättää kirjoittamatta omaa postausta punnituksesta. Aamulla en olisi mitenkään kerennyt ottaa uusia mittoja saatika miettiä, mitä tänne kirjoittaisin. Uusi paino onkin siis tästä syystä tällä kertaa punnittu maanantaina, ei sunnuntaina niin kuin normaalisti teen.

Paino: 102,1kg

Pudotettu: -17,9kg (120kg)

Pudotettavaa normaalipainoon: 20,1kg

Kohta ollaan siis puolessa välissä kohti maalia. Tuntuu, että tuo 18kg on tullut todella salakavalasti enkä olisi todellisuudessa tehnyt mitään sen eteen. Todellisuudessa olen kahta kauheammin tehnyt tuon numeron eteen töitä repsahduksien takia. Ja repsahduksien takia tuo tuntuukin niin suurelta summalta. Päivittäisessä elämässä pystyn käsittelemään enintään 5kg:n pudotuksia, sen jälkeen en enää pysty käsittelmään jotenkin läheisesti sitä, että vielä hetki sitten olin 110kg:n painoinen. Kaikki se paino ja olo tuntuu aina katoavan hiljalleen sumuun. Painosta jää vain paha muisto takaraivoon muistuttamaan, miksi siihen painoon en enää tahdo palata. 

Mitat:

Rinnanympärys: 110cm (-8cm)

Vyötärö: 96cm (-12cm)

Lantio: 117cm (-11cm)

Yhteensä senttejä on siis lähtenyt 31cm! 

Enää 100g ja sitten saan pistää uuden raksin oikealla olevaan palkkiin. Ei siinä mennyt kuin vaivainen kuukausi, heh :)

Ja uuden vartalokuvan ottokin lähenee! Enää 2,2kg jäljellä kaksinumeroiseen summaan ja sitä kautta uuteen vartalokuvaan. Saa nähdä, näkyykö yhtään missään muutoksia!

Kuukausi kalorinlaskua takana //Marraskuun tavoite

Lokakuun tavoitteena oli laskea kalorit jokainen päivä. Vaikka kuinka huonosti menisi syömiset. Suunnilleen tavoite täyttyikin, vaikka muutamana päivänä jouduin jälkikäteen laskemaan kalorit päivältä ja silloinhan ei nyt aivan kaikkea välttämättä muista. 7. lokakuuta asti kaikki meni hyvin, jonka jälkeen 2-3 viikon alamäki tuli. Paino nousi takaisin 105kg:n, mutta nyt taas paino tämän viikon ansiosta 102,5kg. Olen tyytyväinen, että jaksoin yrittää laskea kaikkina päivinä kalorit ja kalenterikin näyttää nyt nätiltä kun jokaisena päivänä on suunnilleen oikeat kalorit ylhäällä. Painon olisi pitänyt laskea laskennallisesti 3,2kg tämän kuun aikana, mutta todellisuudessa paino tippui vain 2kg. Osa kiloista kaatui siihen, että puolessa välissä kuuta lihoin takaisin. Painonpudotus on kuitenkin nyt taas edes siinä 0,5kg/vk tahdissa, joten olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Harmi vain, että repsahdus maksoi kaksinumeroisen summan tämän kuun alkutavoitteesta.

Mutta nyt teen vain kunnolla töitä tässä kuussa, jotta joulukuun alusta paino näyttäisi jo kaksinumeroista summaa! Eipä siitä paljoa edes puutu, vain 2,6kg eli hieman yli 0,5kg/vk. Täysin mahdollista ja todennäköistä, kunhan vain en repsahda! Niin paljon juhlimista on vuorossa joulukuussa, niin yritän marraskuun ajan pysyä erossa herkuista. Jopa täysin kokonaan, jos vain pystyn. Muutenkin yritän pysyä erossa epäterveellisistä herkuista ja päätin yrittää pistää sokerin täysin pannaan. Valitettavasti sitä on kuitenkin nykyään kaikkialla, mutta yritän pysyä siitä silti mahdollisimman paljon erossa. Ainoastaan hedelmissä oleva sokeri on sallittua sellaisenaan.

Viisi viikkoa on aikaa joulukuun ensimmäiseen sunnuntaihin, joten siksi nostankin hieman punnitustavoitetta. Minimissään tavoite on se 99,9kg, mutta tiedän että pystyn parempaankin. Yritän päästä lähelle -1kg/vk pudotusta, joten tavoitteena on olla 98kg Suomen itsenäisyyspäivänä 2016. Siitä onkin enää pieni matka normaalipainoon, sillä siinä vaiheessa pudotettuja kiloja on yli 20kg ja jäljellä enää 16kg. Ei paljoa, mutta kyllä sen pudottaminen varmasti näkyy jo kehossa. Hassua sinänsä, etten itse ole hirveästi huomannut eroa suurimpaan painoon muuta kuin mahasta ja kasvoista. Niin ja tietenkin pienentyvistä mitoista sekä parantuneesta olosta! Viikolla mitatessani vyötärönympärys on päässyt jo lähelle 95cm, joten kohta olen taas yhden vaatekoon pienempi :) On sitä jo jonkun verran täytynyt kiristellä housuja!

Välipäivitys

Viikko on mennyt lähes moitteettomasti syömisen ja liikunnan puolesta. Olen syönyt arviolta sen verran, että joka päivä on tullut -1200kcal. Suhteellisen helppo tavoite, sillä liikuntaa tulee työn puolesta yli tuhannen kalorin verran. Paino sen sijaan kiukkuilee näköjään isomman kerran. Keskiviikkona se yllätti jo laskemalla 102,5kg:n. Seuraavana päivänä se olikin takaisin 103kg:ssa, perjantaina 102,8kg ja tänään 102,9kg. En tiedä miksi paino on nyt tuolla tavalla ''jojoillut'' sillä olen syönyt tasaisesti viime päivät 1500kcal. Yleensä paino ei lähes koskaan lähde hyvinä päivinä takaisin nousuun vaan se ehkä hetkisen jumittaa yhdessä tietyssä numerossa ja sen jälkeen jatkaa laskua. Ruokailun puolesta kaikki pitäisi olla kunnossa ja syön sen verran kuin jaksan. Terveellinen ruoka on täyttävää ja siksi harvoin tunnenkaan oikeaa nälkää.


Ehkä tuo erittäin reipas 3kg:n lasku 106kg:sta sai elimistön vähän paniikkiin ja nyt sitten on hetki hiljaisempaa. Kuitenkin, paino on jo alle 103kg, mikä tuntuu jotenkin uskomattomalta! 3kg matkaa ensimmäiseen pieneen tavoitteeseen, joka on se kuuluisa kaksinumeroinen summa. Hiljalleen hyvä sujuu, mutta kyllä tällä hetkellä sisäisesti hihkun ilosta ja siitä kun vasta nyt alan tajuamaan, paljon kiloja on jo takana. Enää en istu täysin lähtökuopissa, sillä 120kg elopaino on vain paha muisto. En edes tahtoisi enää uskoa, että paino on käynyt joskus turvotusaamuna siellä 125kg painossa.

Punnitus, 4.10.2015

mTaas on kuukausi vierinyt eteenpäin ja näin 2015 lähenee jo loppuaan. Enää alle kolme kuukautta jäljellä tätä vuotta! Aika uskomatonta, miten nopeasti aika kulkee. 

Tällä viikolla olen tarkasti panostanut laihdutukseen. Maanantai ja tiistai meni vähän hakusessa. Samoin eilen menin vähän sortumaan herkkuihin, mutta kaloreita ei kuitenkaan tullut liikaa, että niillä olisi lihonut :) Onneksi! Pysyin siis alle 2300kcal ja liikuin myös vähän niin varmasti tuosta päivästä ei ainakaan tullut haittaa. Ainoastaan paino ei laskenut lisää eilisen takia, mutta olen jo nyt niin tyytyväinen tähän lukuun niin se ei haittaa..

Tänä aamuna punnitessani paino oli siis lähes täysin sama kuin eilen. Nimittäin 103.6kg! Aika uskomaton jotenkin tuo luku. On sitä koko vuosi jo odotettu ja nyt päästiin heittämällä alle 104kg!

Viimeksi tässä luvussa olen ollut lukion ensimmäisen vuoden terveystarkastuksessa, aika hullua! Paljon on vielä pudotettavaa, mutta paljon on jo takana! Kaikkein suurimmasta vaakalukemasta (125kg turvotusta) on jo 21,4kg! Kyllä tässä on vuosien saatossa tehty töitä tätä hetkeä varten :) Joulukuun tavoite on siis jo 0,6kg päässä, eli aika varmasti(eli siis varmasti) siihen päästään seuraavalla viikolla. Pitää vain jatkaa samaa tahtia, rauhallisesti pieniä muutoksia tehden kohti parempaa. Sen verran oli paino jojoillut tuossa 104-107kg välillä, että se tuli nopeasti alas. Tahti varmasti hiljenee seuraavina viikkoina, mutta ei haittaa. Kaksinumeroinen luku on jo aivan älyttömän lähellä! Kun on vielä näin paljon ylipainoa, niin 3,6kg tippuu aika hujauksessa :) 

Laihdutusprojektin aikana on oikeastaan aina tuntunut että olen lähtökuopissa. Ehkä siitä syystä, että en ole koskaan onnistunut pysymään yli kahta viikkoa herkuista erossa ja olen aika monesti laittanut paljon painostusta nopealle laihdutukselle. Ei ihan ihanteellinen tapa, mutta näköjään jossain määrin se on kuitenkin toiminut. Vaikka itsekuri ei olekaan edelleenkään edes lähelläkään hyvää, niin kehittymistä näen viikoittain. Repsahduksia tapahtuu, mutta se kuuluu elämään. Aina sieltä ojan pohjalta ollaan noustu ja siitä on tuo uusi paino todisteena.

Uuden kuukauden kunniaksi olen päättänyt panostaa kaloreiden laskemiseen! Yritän saada laskettua suunnilleen joka päivä kalorit, vaikka olisin syönyt kuinka huonosti! Mitä enemmän lasken, niin sitä paremmin pystyn arvioimaan itse pahoina päivinä, miten paljon sillä hetkellä ollaan menossa metsään ja jopa ehkä korjaamaan tilannetta. Silloin ei tarvitsisi myöhemmin surkutella noussutta painoa, vaan saisi katkaistua syömisen ja tehtyä korjausliikkeen jo ennen kuin vahinko on kasvanut liian suureksi :) 

Vuosien viemät ja tuomat asiat

Havahduin tänään suureen oivallukseen. Nimittäin kaksi vuotta sitten, vuonna 2013 olin painavimmillani. Painoin varmaan pahimpana turvotuskautena (mässäilykautena) 125kg. Eli kannoin yli 40kg ylipainoa jalollani. Henkisesti olin täysin rikki ja itsetuntoni nollassa. Vaikka edelleen on todella paljon matkaa maaliin, niin uskon että olen näiden vuosien saatossa kasvanut. Niin henkisesti kuin fyysisesti. En enää oleta, että toiveet toteutuvat ja asennodun realistisemmin elämään. Tiedän, että tulosten saamiseksi on tehtävä töitä. 110-prosenttisesti, jotta jotain tapahtuu. Totetutus ehkä vielä hieman ontuu, mutta tuloksia on syntynyt. 

2008-2009 välissä rikoin ylipainon rajan, luultavimmin sinä kesänä kun aloitin yläasteen(2008)

2011. Aloitin lukion 103kg:n painoisena. Vielä edellisenä keväänä painoin 96kg eli kevään ja kesän aikana paino nousi 7kg. Yläasteen viimeiseltä luokalta lähtien olen yrittänyt laihduttaa(2010).

2012. Syksyllä painoin jo 113kg.

2013. Painoni oli suurimmillaan. Aloitin kolmannen eli abivuoden, jota sitten pidensinkin, koska en halunnut niin suurena lopettaa lukiota. Päättäjäisissä(kevät 2014)painoin 117kg.

2014. Valmistujaiset koittivat syksyllä ja yritin laihduttaa mahdollisimman paljon. En onnistunut ja valmistuin lukiosta painaen 113kg.

2015. Kevät meni lukiessa pääsykokeisiin. Huhti- ja toukokuun panikoin enkä pystynyt kunnolla opiskelemaan. Unelmien opiskelupaikka jäi kauas ja päätin olla ottamatta toista paikkaa vastaan. Jojo-laihduttelin 104-112kg välillä. Nyt syksyllä paino on pysynyt lähes koko ajan alle 110kg:n, josta olen erittäin tyytyväinen. Tietenkin harmittaa, etten ole pysynyt ruodussa, koska mahdollisuuksia olisi ollut ja olisin ollut jo reippaasti alle 100kg. 

Vuosien 2013 ja 2014 loppujen välillä on 10kg painoeroa. Olisiko nyt siis aika jatkaa samaa työtä? Tämä ylipaino tuli n. 10kg/v tahdilla, joten se saa tippua vähitään samaa tahtia pois! Tavoite olisi siis päästä alle 103kg:n joulukuuksi, ennen kuin vuosi vaihtuu uuteen. Helppoa kuin mikä? Kyllä, sillä paino oli tänä aamuna 105,3kg eli tavoitteeseen on 2,3kg! Ei siis tule mikään kiire kun ei edes täytyisi laihtua 1kg/kk tahdilla, mutta ainahan voi tavoitetta parantaa, eikö niin? :)

Ajatella, kolme vuotta laihdutusyrityksiä ja sen sijaan olen vain aivan älytöntä vauhtia lihonut. Hullua. NO, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja tällä laihdutustahdilla iho saa luvan pysyä nätisti mukana, en halua enää yhtään ylimääräistä arpea!

Koostetta viime viikoista

Nyt on jo pitkään ahdistanut kaikki arkielämään kuuluvat asiat. Huolehdin raha-asioista ja laihdutuskin kauhistuttaa. Paino on jo sahaillut tässä välissä 106-107kg väliä ja nyt lähestytään taas 105kg:n rajaa. Olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi ja takoa päähäni, etten mitenkään voi muuttua yhdessä yössä, vaikka järki sanoisikin muuta. Tavat istuvat syvällä ja ne on vaikea kitkeä pois, mutta hiljalleen olen saanut elämää paremmaksi. Yritän nähdä positiivisen puolen asioissa, enkä vain pelkästään sitä negatiivista. Olen yrittänyt myös esimerkiksi keskittyä syömiseen, jotta aivotkin ehtisivät tajuta ajoissa, että kohta ollaan täynnä. En sitten tiedä, onko se auttanut, mutta ehkä mulla ei tule niin usein nälkä kuin ennen.

En ole tahallaan vältellyt blogin kirjoittelua, mutta jo tänne tulo ja katsastamattomat kommentit ovat ahdistaneet. Ei sen takia, etten rakastaisi tänne kirjoittelua. Blogi vain muistuttaa minua vielä epäonnistumisistani, enkä tiedä mitä tänne kirjoitan, jos laihdutus ei sujukaan kuten haluaisin. Muutama haaste odotteleekin jo, mutta jätän ne suosiolla vähän myöhemmäksi. Anteeksi siis teille, jotka ovat lähettäneet ne minulle. Palaan niihin heti, kun olen saanut tämän tunne-elämän lyhyen myllerryksen pois ja kerättyä itseni uuteen alkuun. Siinä saattaa mennä hetki, mutta lupaan että teen ne sitten kunnolla ja huolellisesti!

Paino on laskeut aina, kun olen pysynyt edes jotenkin ruodussa. Siitä olenkin iloinen, ettei paino oikeastaan ole edes mennyt enää 108kg:n tai se yli. Hiljalleen on se siis tulossa alaspäin, vaikkakin sahaten. Tärkeintä on kuitenkin, että se laskee edes hieman :) Töissä on ollut kiirettä, eikä loppupäivästä oikeastaan edes riitä aika tekemään mitään kunnollista. Onneksi sentään töissä tulee liikuttua sen verran paljon, ettei tarvitse huolehtia loppupäivän aikana liikunnasta. Tosin viikonlopun ja vapaapäivien liikunnoissa olisi parantamisen varaa.

Haluan näyttää teillekin vielä joku päivä, miten olen onnistunut tässä laihdutuksessa. Siksi mun pitääkin jatkaa tätä projektia niin kauan, kunnes se normaalipaino näkyy siellä vaa'assa :)

Syyskuu, eikä enää kesää jäljellä

Heippa taas pitkästä aikaa.. Onpa ollut rankka viimeinen kuukausi takana, enkä ole oikein millään jaksanut tulla tänne kertoilemaan epäonnistumisistani. Toisaalta nyt on jo toinen viikko karkkilakkoa menossa ja nyt alkaa taas näyttämään kirkkaammalle. Paino on heitellyt 106-109kg välillä ja tällä hetkellä se taisi olla 107kg kohdilla. Pitkä matka vielä kaksinumeroiseen lukuun mutta ennemmin tai myöhemmin saavutan sen. 

Viime kuukausi on ollut rankka, sillä olen ollut töissä lähes joka ikinen päivä. Toisaalta työskentelen tulevaisuutta varten, sillä yritän saada rahat kasaan valmennuskurssia varten! Olen ollut hieman armollisempi itseäni kohtaan viime viikkojen aikana, kun innostuin lainaamaan kirjastosta 'Lihavuus'-nimisen kirjan, jossa selitetään niin lihavuuden tuomista sairauksista, laihdutuksesta kuin henkisen puolen ongelmista. Siitä olen saanut uuttta potkua tähän uuteen elämään, sillä se muistutti kuinka vakavaa tämä mun ylipaino todella on. En ole nyt hetkeen lukenut sitä, mutta muutamassa päivässä taisin kahmia sitä parin sadan sivun verran, joka ikisen tekstin lukien ja kuvan tutkien. Kirja on siis Duodecimin kustantama, kirjoittajia en muista, mutta suosittelen edes lukaisemaan osat siitä! Se antaa jotenkin uutta perspektiiviä tälle kaikelle. Olenkin yrittänyt olla itselleni armollisempi. Muutama herkku on okei, mutta liiallisuuksiin ei saa mennä. Pakoreittinä olen antanut käyttää välipalakeksejä, jotka ovat edes vähän terveellisempiä kuin täysin turhat hiilihydraattimättösuklaapatukat. Liikuntaa tulee jo ihan työnkin puolesta tarpeeksi, mutta olen myös viikonloppuisin yrittänyt keksiä muutakin tekemistä kuin nukkumista sohvalla. Olen käynyt kaupungilla kiertelemässä ja siivoillut asuntoa lattiasta kattoon hiljalleen. Yritän silti laihtua reippaaseen tahtiin, vaikka viime viikolla harmikseni jostain syystä paino ei suostunut laskemaan alle 106kg:n vaan sen sijaan nousi 108kg:an. Ehkä pitäisi tutkiskella tarkemmin ruokavaliota? Tavoitteita en sinänsä laita itselleni, mutta ihanaa olisi aloittaa uusi vuosi täysin uusilla lukemilla. Vaikkapa kaksinumeroisilla?

Anteeksi tämä blogihiljaisuus, yritän parantaa tapani. Yksi askel kerrallaan :)

uutisia

tuntuu ikuisuudelta, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. En ole kehdannut tulla tänne paljastamaan, kuinka huonosti laihdutus on mennyt. Olen kolme viikkoa ollut töissä ja se on todellakin vienyt mehunsa, sillä työpäivän päätteeksi on ollut todella vaikea tehdä terveellisiä ratkaisuita elämön vuoksi. Tänään taitaakin olla ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman minkäänlaisia herkkuja ja kalorieta laskien. Paino näytti 107,5kg, joka on ihan hyvin verrattuna siihen määrää. epäterveellisyyksiä, mitä olen mättänyt. Jotenkin tuntui vain helpommalta päästää irti ja syödä herkkuja sen sijaan että istuisi hellan eteen keittelemään ruokaa. Nyt pitää lopettaa ja sen olen oikeastaan tiedostanut jo koko viikon. Syksy alkaa ja niin voisi loppua tämä herkuttelukin :) 

Muita uutisia onkin paljon! nimittäin päätin laittaa palkkani valmennuskurssiin, sillä toinen välivuosi nyt kuulostaisi aivan kamalalta. Tämä kokonainen välivuosi riittää minulle, enkä oikeasti edes tätäkään halunnut. Toiseksi minulla on ehkä muutto edessä omaan kotiin! Tai ainakin melkein omaan, mutta sillä tavalla pääsisin itsenäistymään ja päättämään omista syömisistäni lähes kokonaan. Ja se on hyvä laihdutuksen kannalta, sillä sillloin kukaan ei ole tuomassa kotiin herkkuja! Siitä kerron myöhemmin lisää :)

Kuuluuko blogi, täällä huutaa minä

Pääsin vihdoin päätökseen siitä, kuinka anonyyminä haluan pitää tämän blogin. En aio vielä ainakaan julkaista kasvokuvaa, jotta jatkossakin pystyn kertomaan avoimesti kaikista ajatuksistani. Kuitenkin jonkinlainen sensuuri voisi iskeä, jos kasvoillani bloggaisin, sillä kuka tahansa lähipiiristäni saattaa tänne eksyä. Kukaan ei siis tiedä että bloggaan, ellei joku olisi eksynyt minun koneella Bloggeriin. Tuskinpa. Halusin kuitenkin jotenkin personoida tätä, joten päädyin ottamaan takaviistosta kuvan itsestäni. Lisäsin sen siis profiilikuvaksi, jotta se bloggerin merkki vaihtuisi johonkin, mistä minut tunnistaisi. Ehkä joskus vielä paljastan kasvoni, mutta siihen on vielä aikaa.. ja pudotettavia kiloja :)

29.7
Karkkilakko on taas mennyt paremmin. Nyt on menossa toinen, täysin karkiton päivä. Elimistössä tuntuu jo heti paremmalta, vaikka olenkin vaihtoehtoisesti mussutellut mansikoita aivan liikaa. Niissä on kuitenkin sadassa grammassa aika reippaasti vähemmän kaloreita kuin 100g irtokarkkeja, vitamiineistä puhumattakaan! Toiseksi laitoin vihdoin työnhaun pystyyn ja kävin tänään ensimmäisessä työhaastattelussa! Jännitti tosi paljon, mutta nyt tuntuu hyvältä.Yksi kokemus lisää ja en ainakaan pahasti mokannut. Olin varmaan kyllä kauttaaltaan punainen kun hermostutti ja ääni värisi, mutta sain vastattua rennosti kaikkiin enkä kertaakaan ainakaan pahasti jäätynyt.

31.7
Eilen meni vähän rajoilla, tuliko karkkilakkoa rikottua. Turvotusta ainakin on tullut lisää.. Aamulla paino oli kauhistuttavat 108kg, vaikka punnitsinkin itseni vasta aamupalan jälkeen. Kaikki se 1,5vk työ taas mennyt hukkaan. Tästä vaan pitäisi saada tuo paino laskuun ja annoskokoja pienemmäksi. Enemmän salaattia, vähemmän kaloreita. Toisaalta jotain hyvääkin on tapahtunut, nimittäin mulla saattaa olla työ! Kaikki ei ole vielä täysin varmaa, mutta jos kaikki sujuu hyvin niin mä alottelen suhteellisen nopeastikin. Ihanaa päästä ulos neljän seinän sisältä. Kyseessä on vielä suhteellisen aktiivinen työ, joten sielläkin tulee sitten varmasti liikuttua enemmän kuin verrattuna kotona istumiseen. Olen ajatellut samoin myös lähteä vaikka kerran viikossa jollekin liikuntatunnille, kun läheisessä opistossa olisi tarjolla vaikka mitä. Nyt vaan pitäisi päättää mistä aloittaa, ainakin Zumbaa aikaisemmin harrastaneena(kuntosalin kautta) se olisi helpoin vaihtoehto. Pitää miettiä :)

Surullinen avautuminen, mutta nyt jatkuu karkkilakko

Sydäntä särkee ja en tiedä yhtään mitä tehdä. Taas näin välähdyksen siitä, mitä elämä olis voinut olla. Tajuan, että olen pelännyt ja paennut kaiken läskin taakse. Läskien kasaantuessa taas ne ovat olleet syynä sille, miksen ole elänyt yhtään elämääni. Mun pitäisi olla parhaimmillani tässä iässä, mutta todellisuudessa en oo elänyt missään muodossa sen jälkeen kun aloitin lukion. Nyt kaikki kaverit ovat jatkaneet matkaa ja mä olen taas yksin. Se raastaa aivan älyttömästi tällä hetkellä. Mietin että voi kun mäkin voisin tehdä noita juttuja, mutta sitten katson taas peilistä. Sieltä tuijottaa surullinen näky. Kaiken tämän ylipainon alla on pelokas nuori nainen, tyttö joka ei ole elänyt yhtäkään hetkeä. En ole masentunut, mutta en myöskään poistu nykyään kotoa lähes mihinkään. Oikeasti.

Paino taas kipusi 107kg, kun annoin periksi houkutukselle. Joku kantoi kotiin miljoona herkkua ja mä sitten menin sortumaan niihin. Joka toinen päivä meni herkkuja napaan, viikonloppu meni kokonaan syödessä. Taas vaihteeksi olen pettynyt itseeni ja siihen mitä teen elämälläni. Kesä meni istuessa kotona, eikä kukaan halua palkata ylipainoista vätystä, jotta mulla olisi edes jotain rytmiä elämässä. Ulkokuori näyttää iloiselta, mutta sisällä myllertää aivan liikaa. Haluisin vaan jonkun, joka tulis mua tässä projektissa. Lähipiiri kyllä tietää tästä mutta siinäpä se. Välillä sanovat että tukevat ja ymmärtävät mua, mutta silti ne yrittävät saada mut syömään epäterveellisesti. Enhän mä voi niiltä olettaa että ne muistavat ja auttavat, mutta edes kuukausi nollatoleranssia karkeille mun edessä auttaisi jo tarpeeksi. Kun aloitin pari viikkoa sitten karkkilakon niin viikon päästä tuli jo huolestuneita kommentteja että syönkö ollenkaan. Kai sitä pitää tottua ajatukseen että olen yksin tällä tiellä. Ympäristö altistaa herkuille mutta mä en saa sortua. Olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta, ei ne karkit edes niin hyvä ole. Mun aivot vaan luulee toisin. Mun pitää siis vain uskotella mun aivoille, että näin ei ole ja kaikki menee taas paremmin. Tästä sokerikoukusta pitää päästä eroon.

--Näin,nyt tuli sanottua mitä mun mielessä pyörii tällä hetkellä. Toivottavasti tää jäis viimeiseks tekstiks, jossa valittelisin että olen taas repsahtanut pahemman kerran. Mähän laihdutan syyskuuksi alle 100kg:n! Nyt loppuu tää rypeminen ja otan omasta elämästä kiinni. Mun kunto on oma vika ja vaan minä voin korjata tämän tilanteen. Ja sen mä teen! 

Mitä täydelliseen päivääni kuuluu?

''Laiskuudesta kiittää koko kroppa.''

Aamun koittaessa herään kahdeksan tai yhdeksän aikoihin täysin virkeänä ja valmiina uuteen päivään. Todellisuudessa käännän kylkeäni ja jatkan vielä unia vähintään muutaman tunnin, jonka jälkeen herään väsyneenä ja olen seuraavan tunnin kuin haamu itsestäni.

Joogaan heti aamusta tunnin verran, jonka jälkeen syön tasapainoisen aamupalan unohtamatta vettä.

Oikeasti istun koneella tunnin, tai jopa enemmän. Keksin yrittää jotain uutta ja videon avulla joogaan 15min. Luovutan kun jalat alkavat täristä ohjaajan neuvoessa täysin mahdotonta asentoa. ''No, sitten kun olen laihduttanut tarpeeksi'' totean ja alan valmistamaan aamupalaa. Himoitsen leipää, mutta pidän pääni ja aloitan aamuni puurolla. Useimmiten kuitenkin sorrun leipään, vaikka puuro on oikeastaan aika hyvää. Sitä en vain muista koskaan. Vesi saattaa unohtua, tai se vähintään maistuu hirveälle. Miksi se ei aina maistu yhtä hyvälle?

Kulutan päiväni askareita tehden sekä opiskellen ahkerasti. Kotini pysyy siistinä ja vatsa sen kuin hoikistuu askareita tehden. Olen virkeä koko päivän ja syön 3h välein monipuolisen aterian ja hörpin vettä pitkin päivää, että saisin sen 3l juotua. Illalla vielä lähden juoksulenkille ja nautin jokaisesta askeleesta. 

Todellisuudessa vaivun koneelle istumaan, sillä en 'keksi' parempaa tekemistä. Kirjat istuvat työpöydällä avoimena odottamassa, mutta yritän unohtaa niiden olemassaolon. Lopulta istahdan pienissä 15-30min pätkissä työpöydän ääreen ja yritän saada jotain aikaiseksi. Todellisuudessa pyörittelen turhia laskuja ja suunnittelen kuinka huomisesta aloitan lukemaan kunnolla. Huomista ei koskaan tule. Unohdan juoda ja kittaan puoli litraa vettä kerralla kuudelta illalla. Unohdan juoksulenkin, mutta jos muistan sen niin puolessa välissä hölkkäily muuttuu viimeistään kävelyksi. Menen nukkumaan ja lupaan itselleni että huomenna otan itsestäni niskasta kiinni. Taas vaihteeksi. 

Vähän ehkä erilainen postaus, mutta halusin kertoa päivästäni ja tälläistä se on. Enemmän tai vähemmän. Välillä sujuu täydellisen päivän tavoin, välillä mikään ei tahdo sujua. Pahinta tässä on ehkä se, että joudun itsenäisesti opiskelemaan valintakokeisiin mutta kun siihen asennoituu niin kyllä se sitten sujuu. Nyt valitakoe tuntuu vain kaukaiselta. 

Miksi on niin vaikeaa välillä?

Tällä viikolla on ollut yllättävän vaikeaa palata takaisin normaaliin rytmiin. Ei  ehkä niinkään herkkujen puolesta, mutta ylipäätään se, että pitäisi suunnitella ja valmistella jokainen ateria. Se tuntuu jotenkin vaivalloiselta ja rankalta. Varmaan nuo herkkupäivät sekoittivat aineenvaihduntaa ja nyt taas tekee mieli kaikkea epäterveellistä ja nyt tällä kertaa se näkyy tälläisenä kiinnostuksen lopahtamisena ja laihdutuksen laiminlyömisenä.

Tosiasiassa henkisesti tilanne on juuri päinvastainen. Haluan onnistua enkä missään nimessä luovuttaa! Harmittaa toki että tästä herkkupäivästä vyöryi näin suuret haitat, sillä ennen sitä ei ollut huolia lähimaillakaan. Ketuttaa paljon, mutta siksi olenkin todella motivoitunut parantamaan tilanteen ja ottamaan itseäni niskasta kiinni. Kynnys vain laskea kaloreita ja vaivautua tekemään terveellisiä ruokia tuntuu nyt isolta. Kai se helpottuu kun olen onnistunut olemaan ilman yhtään herkkua viikon. Olen kuitenkin päässyt taas hiljalleen takaisin terveellisiin elämäntapoihin, vaikka helppoa se ei ole ollut. Vielä on kuitenkin paljon parannettavaa, jos aion pysyä yhtään siinä rytmissä, jossa alunperin olin. Paino nousi nimittäin takaisin 106kg:n ja siellä se on ollut jo maanantaista lähtien. Tosi tänään on tainnut olla ensimmäinen oikeasti sujunut päivä (yhtä hemmetin keksiä lukuunottamatta, jonka tajusin vasta kun olin sen suuhuni laittanut..) Ajattelin korvata tuon keksin lähtemällä reippaalle lenkille. Ensin kuitenkin kirjoitan tämän tekstin loppuun. Toivon hartaasti että tästä tämä laihdutus lähtisi taas sujumaan ja pääsisin vihdoin sinne 104kg! Viimeksi kävin jo todellä lähellä, vain puoli kiloa puuttui. Sen jälkeen onkin enää 4,1kg että olen näiden vuosien jälkeen päässyt taas kaksinumeroiseen lukuun. Edellisen kerran taisin olla nin 'pienessä luvussa' aivan lukion alussa eli 4v sitten. HUH!

Olen myös pohtinut kuinka kauan olen kamppaillut ylipainon kanssa. En tiedä aivan tarkkaa numeroa, mutta muistan että kahdeksannella luokalla olin jo 85kg ja silloin olin varmasti vielä lyhyempi kuin nykyään. Mahdollisesti olen jo rikkonut ylipainon rajapyykin seitsemännellä joten ollut ylipainoinen koko yläasteen ja lukion. Nyt on lukion loppumisesta kohta jo vuosi! Se tarkoittaa että olen ollut ylipainoinen viimeiset 7 vuotta. Aika hullua, koko nuoruus mennyt ollessa ylipainoinen. Ja vieläkin on 22kg normaalipainoon, joten pitkä matka on vielä edessä. Tämä vuosi menee varmaan vielä ylipainoisena, mutta teen kaikkeni että 2016 asiat eivät olisi enää näin. Haluan päästä tästä taakasta eroon ja siksi otan itseäni miljoonannen kerran niskasta kiinni. En luovuta. Olen jo niin lähellä seuraavaa askelta, joten miksi luovuttaa! Nyt enemmänkin pitäisi pistää enemmän peliin ja antautua täysin laihdutukselle kun kesä on vielä kauneimmillaan eikä sade ainakaan joka päivä häiritse lenkkeilyä. EIkä sadekaan saisi olla tekosyy. Vedenpitävät takit ovat keksitty.

Meikä kiittää, kuittaa ja lopettaa tältä päivältä. Vielä en ole keksinyt miten saisin siirrettyä puhelimesta kuvia tähän tablettiin, että saisin kuvia tänne. Ehkä pitää siirtää sähköpostin avulla? Tämä postaus siis jää vielä kuvattomaksi mutta toivottavasti jo seuraava postaus olisi kuvallinen, olisi vähän kivempi kuin tälläinen tyhjä tekstimättö :)

-Kat

p.s. Teitä on jo muuten aivan uskomattomat 44 lukijaa täällä bloggerin kautta ja bloglovinissa taisi olla yli 10! Toivottavasti nämä mun jorinat auttaisi edes jotakuta vaikka omassa laihdutuksessaan. Kiva nähdä että on täällä kuuntelijoita :)

Eipä lipsahduspäivät taida olla hyväksi näin karkkilakon aluksi

Juhlat menivät aika hyvin, mutta tuli sitä syötyä vähän liikaa. Toisaalta herkut eivät maistuneetkaan niin hyvältä kuin olin muistanut ja pystyin edes vähän kontrolloimaan itseäni. seuraavana päivänä tosin kaikki meni pieleen. Varmaankin en ollut syönyt yhtään riittävästi, kun minulle tuli ihan järkyytävä himo kaikkeen epäterveelliseen. Kotona kun oli yhtä sun toista niin menin ja söin... ja söin... ja söin vielä lisää. Nytkin tekisi vielä mieli, mutta nyt olen jo niin vihainen itselleni että pystyn pysymään aisoissa. Paino oli aamulla noussut 105,5kg, mutta saa nähdä mihin se nousee huomiseksi. Hävetŧää, mutta pitää vain kohdata se totuus että vanhat tavat istuvat tiukassa. Eipä kukaan olisi ylipainoinen ja kamppailisi laihdutuksen kanssa jos tapojen muuttaminen olisi helppoa. Nyt vaan pitää antaa itselle anteeksi ja jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Karkkilakko on muuten onnistunut niin hyvin, miksi jättää se kesken. Nyt vain pitää suunnitella tarkemmin päivän syömiset, ettei tälläisiä lipsahduksia enää tapahdu! Seuraava karkkilakon lipsupäivä onkin syyskuussa, joten nyt onkin hyvin aikaa totutella terveelliseen ruokavalioon, heh :)

p.s. Näin kaiken kaatuessa päälle voin myös mainita että mun en päässyt opiskelemaan(taisin jo mainita mutta nyt b-vaihtoehtokin jäi..) ja seuraava vuosi meneekin lukiessa seuraavan vuoden pääsykokeisiin kotona. Samoin tietokone sanoi itsensä irti ja nyt olen joutunut pärjäilemään tabletilla. Tätä kautta on helpohko kirjoittaa tekstejä, mutta en näe kommentteja helposti niin pahoittelen jos niiden julkaisu&vastaaminen kestää hetken!