uutisia

tuntuu ikuisuudelta, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. En ole kehdannut tulla tänne paljastamaan, kuinka huonosti laihdutus on mennyt. Olen kolme viikkoa ollut töissä ja se on todellakin vienyt mehunsa, sillä työpäivän päätteeksi on ollut todella vaikea tehdä terveellisiä ratkaisuita elämön vuoksi. Tänään taitaakin olla ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman minkäänlaisia herkkuja ja kalorieta laskien. Paino näytti 107,5kg, joka on ihan hyvin verrattuna siihen määrää. epäterveellisyyksiä, mitä olen mättänyt. Jotenkin tuntui vain helpommalta päästää irti ja syödä herkkuja sen sijaan että istuisi hellan eteen keittelemään ruokaa. Nyt pitää lopettaa ja sen olen oikeastaan tiedostanut jo koko viikon. Syksy alkaa ja niin voisi loppua tämä herkuttelukin :) 

Muita uutisia onkin paljon! nimittäin päätin laittaa palkkani valmennuskurssiin, sillä toinen välivuosi nyt kuulostaisi aivan kamalalta. Tämä kokonainen välivuosi riittää minulle, enkä oikeasti edes tätäkään halunnut. Toiseksi minulla on ehkä muutto edessä omaan kotiin! Tai ainakin melkein omaan, mutta sillä tavalla pääsisin itsenäistymään ja päättämään omista syömisistäni lähes kokonaan. Ja se on hyvä laihdutuksen kannalta, sillä sillloin kukaan ei ole tuomassa kotiin herkkuja! Siitä kerron myöhemmin lisää :)

Kuuluuko blogi, täällä huutaa minä

Pääsin vihdoin päätökseen siitä, kuinka anonyyminä haluan pitää tämän blogin. En aio vielä ainakaan julkaista kasvokuvaa, jotta jatkossakin pystyn kertomaan avoimesti kaikista ajatuksistani. Kuitenkin jonkinlainen sensuuri voisi iskeä, jos kasvoillani bloggaisin, sillä kuka tahansa lähipiiristäni saattaa tänne eksyä. Kukaan ei siis tiedä että bloggaan, ellei joku olisi eksynyt minun koneella Bloggeriin. Tuskinpa. Halusin kuitenkin jotenkin personoida tätä, joten päädyin ottamaan takaviistosta kuvan itsestäni. Lisäsin sen siis profiilikuvaksi, jotta se bloggerin merkki vaihtuisi johonkin, mistä minut tunnistaisi. Ehkä joskus vielä paljastan kasvoni, mutta siihen on vielä aikaa.. ja pudotettavia kiloja :)

29.7
Karkkilakko on taas mennyt paremmin. Nyt on menossa toinen, täysin karkiton päivä. Elimistössä tuntuu jo heti paremmalta, vaikka olenkin vaihtoehtoisesti mussutellut mansikoita aivan liikaa. Niissä on kuitenkin sadassa grammassa aika reippaasti vähemmän kaloreita kuin 100g irtokarkkeja, vitamiineistä puhumattakaan! Toiseksi laitoin vihdoin työnhaun pystyyn ja kävin tänään ensimmäisessä työhaastattelussa! Jännitti tosi paljon, mutta nyt tuntuu hyvältä.Yksi kokemus lisää ja en ainakaan pahasti mokannut. Olin varmaan kyllä kauttaaltaan punainen kun hermostutti ja ääni värisi, mutta sain vastattua rennosti kaikkiin enkä kertaakaan ainakaan pahasti jäätynyt.

31.7
Eilen meni vähän rajoilla, tuliko karkkilakkoa rikottua. Turvotusta ainakin on tullut lisää.. Aamulla paino oli kauhistuttavat 108kg, vaikka punnitsinkin itseni vasta aamupalan jälkeen. Kaikki se 1,5vk työ taas mennyt hukkaan. Tästä vaan pitäisi saada tuo paino laskuun ja annoskokoja pienemmäksi. Enemmän salaattia, vähemmän kaloreita. Toisaalta jotain hyvääkin on tapahtunut, nimittäin mulla saattaa olla työ! Kaikki ei ole vielä täysin varmaa, mutta jos kaikki sujuu hyvin niin mä alottelen suhteellisen nopeastikin. Ihanaa päästä ulos neljän seinän sisältä. Kyseessä on vielä suhteellisen aktiivinen työ, joten sielläkin tulee sitten varmasti liikuttua enemmän kuin verrattuna kotona istumiseen. Olen ajatellut samoin myös lähteä vaikka kerran viikossa jollekin liikuntatunnille, kun läheisessä opistossa olisi tarjolla vaikka mitä. Nyt vaan pitäisi päättää mistä aloittaa, ainakin Zumbaa aikaisemmin harrastaneena(kuntosalin kautta) se olisi helpoin vaihtoehto. Pitää miettiä :)

Surullinen avautuminen, mutta nyt jatkuu karkkilakko

Sydäntä särkee ja en tiedä yhtään mitä tehdä. Taas näin välähdyksen siitä, mitä elämä olis voinut olla. Tajuan, että olen pelännyt ja paennut kaiken läskin taakse. Läskien kasaantuessa taas ne ovat olleet syynä sille, miksen ole elänyt yhtään elämääni. Mun pitäisi olla parhaimmillani tässä iässä, mutta todellisuudessa en oo elänyt missään muodossa sen jälkeen kun aloitin lukion. Nyt kaikki kaverit ovat jatkaneet matkaa ja mä olen taas yksin. Se raastaa aivan älyttömästi tällä hetkellä. Mietin että voi kun mäkin voisin tehdä noita juttuja, mutta sitten katson taas peilistä. Sieltä tuijottaa surullinen näky. Kaiken tämän ylipainon alla on pelokas nuori nainen, tyttö joka ei ole elänyt yhtäkään hetkeä. En ole masentunut, mutta en myöskään poistu nykyään kotoa lähes mihinkään. Oikeasti.

Paino taas kipusi 107kg, kun annoin periksi houkutukselle. Joku kantoi kotiin miljoona herkkua ja mä sitten menin sortumaan niihin. Joka toinen päivä meni herkkuja napaan, viikonloppu meni kokonaan syödessä. Taas vaihteeksi olen pettynyt itseeni ja siihen mitä teen elämälläni. Kesä meni istuessa kotona, eikä kukaan halua palkata ylipainoista vätystä, jotta mulla olisi edes jotain rytmiä elämässä. Ulkokuori näyttää iloiselta, mutta sisällä myllertää aivan liikaa. Haluisin vaan jonkun, joka tulis mua tässä projektissa. Lähipiiri kyllä tietää tästä mutta siinäpä se. Välillä sanovat että tukevat ja ymmärtävät mua, mutta silti ne yrittävät saada mut syömään epäterveellisesti. Enhän mä voi niiltä olettaa että ne muistavat ja auttavat, mutta edes kuukausi nollatoleranssia karkeille mun edessä auttaisi jo tarpeeksi. Kun aloitin pari viikkoa sitten karkkilakon niin viikon päästä tuli jo huolestuneita kommentteja että syönkö ollenkaan. Kai sitä pitää tottua ajatukseen että olen yksin tällä tiellä. Ympäristö altistaa herkuille mutta mä en saa sortua. Olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta, ei ne karkit edes niin hyvä ole. Mun aivot vaan luulee toisin. Mun pitää siis vain uskotella mun aivoille, että näin ei ole ja kaikki menee taas paremmin. Tästä sokerikoukusta pitää päästä eroon.

--Näin,nyt tuli sanottua mitä mun mielessä pyörii tällä hetkellä. Toivottavasti tää jäis viimeiseks tekstiks, jossa valittelisin että olen taas repsahtanut pahemman kerran. Mähän laihdutan syyskuuksi alle 100kg:n! Nyt loppuu tää rypeminen ja otan omasta elämästä kiinni. Mun kunto on oma vika ja vaan minä voin korjata tämän tilanteen. Ja sen mä teen! 

Mitä täydelliseen päivääni kuuluu?

''Laiskuudesta kiittää koko kroppa.''

Aamun koittaessa herään kahdeksan tai yhdeksän aikoihin täysin virkeänä ja valmiina uuteen päivään. Todellisuudessa käännän kylkeäni ja jatkan vielä unia vähintään muutaman tunnin, jonka jälkeen herään väsyneenä ja olen seuraavan tunnin kuin haamu itsestäni.

Joogaan heti aamusta tunnin verran, jonka jälkeen syön tasapainoisen aamupalan unohtamatta vettä.

Oikeasti istun koneella tunnin, tai jopa enemmän. Keksin yrittää jotain uutta ja videon avulla joogaan 15min. Luovutan kun jalat alkavat täristä ohjaajan neuvoessa täysin mahdotonta asentoa. ''No, sitten kun olen laihduttanut tarpeeksi'' totean ja alan valmistamaan aamupalaa. Himoitsen leipää, mutta pidän pääni ja aloitan aamuni puurolla. Useimmiten kuitenkin sorrun leipään, vaikka puuro on oikeastaan aika hyvää. Sitä en vain muista koskaan. Vesi saattaa unohtua, tai se vähintään maistuu hirveälle. Miksi se ei aina maistu yhtä hyvälle?

Kulutan päiväni askareita tehden sekä opiskellen ahkerasti. Kotini pysyy siistinä ja vatsa sen kuin hoikistuu askareita tehden. Olen virkeä koko päivän ja syön 3h välein monipuolisen aterian ja hörpin vettä pitkin päivää, että saisin sen 3l juotua. Illalla vielä lähden juoksulenkille ja nautin jokaisesta askeleesta. 

Todellisuudessa vaivun koneelle istumaan, sillä en 'keksi' parempaa tekemistä. Kirjat istuvat työpöydällä avoimena odottamassa, mutta yritän unohtaa niiden olemassaolon. Lopulta istahdan pienissä 15-30min pätkissä työpöydän ääreen ja yritän saada jotain aikaiseksi. Todellisuudessa pyörittelen turhia laskuja ja suunnittelen kuinka huomisesta aloitan lukemaan kunnolla. Huomista ei koskaan tule. Unohdan juoda ja kittaan puoli litraa vettä kerralla kuudelta illalla. Unohdan juoksulenkin, mutta jos muistan sen niin puolessa välissä hölkkäily muuttuu viimeistään kävelyksi. Menen nukkumaan ja lupaan itselleni että huomenna otan itsestäni niskasta kiinni. Taas vaihteeksi. 

Vähän ehkä erilainen postaus, mutta halusin kertoa päivästäni ja tälläistä se on. Enemmän tai vähemmän. Välillä sujuu täydellisen päivän tavoin, välillä mikään ei tahdo sujua. Pahinta tässä on ehkä se, että joudun itsenäisesti opiskelemaan valintakokeisiin mutta kun siihen asennoituu niin kyllä se sitten sujuu. Nyt valitakoe tuntuu vain kaukaiselta. 

Miksi on niin vaikeaa välillä?

Tällä viikolla on ollut yllättävän vaikeaa palata takaisin normaaliin rytmiin. Ei  ehkä niinkään herkkujen puolesta, mutta ylipäätään se, että pitäisi suunnitella ja valmistella jokainen ateria. Se tuntuu jotenkin vaivalloiselta ja rankalta. Varmaan nuo herkkupäivät sekoittivat aineenvaihduntaa ja nyt taas tekee mieli kaikkea epäterveellistä ja nyt tällä kertaa se näkyy tälläisenä kiinnostuksen lopahtamisena ja laihdutuksen laiminlyömisenä.

Tosiasiassa henkisesti tilanne on juuri päinvastainen. Haluan onnistua enkä missään nimessä luovuttaa! Harmittaa toki että tästä herkkupäivästä vyöryi näin suuret haitat, sillä ennen sitä ei ollut huolia lähimaillakaan. Ketuttaa paljon, mutta siksi olenkin todella motivoitunut parantamaan tilanteen ja ottamaan itseäni niskasta kiinni. Kynnys vain laskea kaloreita ja vaivautua tekemään terveellisiä ruokia tuntuu nyt isolta. Kai se helpottuu kun olen onnistunut olemaan ilman yhtään herkkua viikon. Olen kuitenkin päässyt taas hiljalleen takaisin terveellisiin elämäntapoihin, vaikka helppoa se ei ole ollut. Vielä on kuitenkin paljon parannettavaa, jos aion pysyä yhtään siinä rytmissä, jossa alunperin olin. Paino nousi nimittäin takaisin 106kg:n ja siellä se on ollut jo maanantaista lähtien. Tosi tänään on tainnut olla ensimmäinen oikeasti sujunut päivä (yhtä hemmetin keksiä lukuunottamatta, jonka tajusin vasta kun olin sen suuhuni laittanut..) Ajattelin korvata tuon keksin lähtemällä reippaalle lenkille. Ensin kuitenkin kirjoitan tämän tekstin loppuun. Toivon hartaasti että tästä tämä laihdutus lähtisi taas sujumaan ja pääsisin vihdoin sinne 104kg! Viimeksi kävin jo todellä lähellä, vain puoli kiloa puuttui. Sen jälkeen onkin enää 4,1kg että olen näiden vuosien jälkeen päässyt taas kaksinumeroiseen lukuun. Edellisen kerran taisin olla nin 'pienessä luvussa' aivan lukion alussa eli 4v sitten. HUH!

Olen myös pohtinut kuinka kauan olen kamppaillut ylipainon kanssa. En tiedä aivan tarkkaa numeroa, mutta muistan että kahdeksannella luokalla olin jo 85kg ja silloin olin varmasti vielä lyhyempi kuin nykyään. Mahdollisesti olen jo rikkonut ylipainon rajapyykin seitsemännellä joten ollut ylipainoinen koko yläasteen ja lukion. Nyt on lukion loppumisesta kohta jo vuosi! Se tarkoittaa että olen ollut ylipainoinen viimeiset 7 vuotta. Aika hullua, koko nuoruus mennyt ollessa ylipainoinen. Ja vieläkin on 22kg normaalipainoon, joten pitkä matka on vielä edessä. Tämä vuosi menee varmaan vielä ylipainoisena, mutta teen kaikkeni että 2016 asiat eivät olisi enää näin. Haluan päästä tästä taakasta eroon ja siksi otan itseäni miljoonannen kerran niskasta kiinni. En luovuta. Olen jo niin lähellä seuraavaa askelta, joten miksi luovuttaa! Nyt enemmänkin pitäisi pistää enemmän peliin ja antautua täysin laihdutukselle kun kesä on vielä kauneimmillaan eikä sade ainakaan joka päivä häiritse lenkkeilyä. EIkä sadekaan saisi olla tekosyy. Vedenpitävät takit ovat keksitty.

Meikä kiittää, kuittaa ja lopettaa tältä päivältä. Vielä en ole keksinyt miten saisin siirrettyä puhelimesta kuvia tähän tablettiin, että saisin kuvia tänne. Ehkä pitää siirtää sähköpostin avulla? Tämä postaus siis jää vielä kuvattomaksi mutta toivottavasti jo seuraava postaus olisi kuvallinen, olisi vähän kivempi kuin tälläinen tyhjä tekstimättö :)

-Kat

p.s. Teitä on jo muuten aivan uskomattomat 44 lukijaa täällä bloggerin kautta ja bloglovinissa taisi olla yli 10! Toivottavasti nämä mun jorinat auttaisi edes jotakuta vaikka omassa laihdutuksessaan. Kiva nähdä että on täällä kuuntelijoita :)

Eipä lipsahduspäivät taida olla hyväksi näin karkkilakon aluksi

Juhlat menivät aika hyvin, mutta tuli sitä syötyä vähän liikaa. Toisaalta herkut eivät maistuneetkaan niin hyvältä kuin olin muistanut ja pystyin edes vähän kontrolloimaan itseäni. seuraavana päivänä tosin kaikki meni pieleen. Varmaankin en ollut syönyt yhtään riittävästi, kun minulle tuli ihan järkyytävä himo kaikkeen epäterveelliseen. Kotona kun oli yhtä sun toista niin menin ja söin... ja söin... ja söin vielä lisää. Nytkin tekisi vielä mieli, mutta nyt olen jo niin vihainen itselleni että pystyn pysymään aisoissa. Paino oli aamulla noussut 105,5kg, mutta saa nähdä mihin se nousee huomiseksi. Hävetŧää, mutta pitää vain kohdata se totuus että vanhat tavat istuvat tiukassa. Eipä kukaan olisi ylipainoinen ja kamppailisi laihdutuksen kanssa jos tapojen muuttaminen olisi helppoa. Nyt vaan pitää antaa itselle anteeksi ja jatkaa samalla tavalla eteenpäin. Karkkilakko on muuten onnistunut niin hyvin, miksi jättää se kesken. Nyt vain pitää suunnitella tarkemmin päivän syömiset, ettei tälläisiä lipsahduksia enää tapahdu! Seuraava karkkilakon lipsupäivä onkin syyskuussa, joten nyt onkin hyvin aikaa totutella terveelliseen ruokavalioon, heh :)

p.s. Näin kaiken kaatuessa päälle voin myös mainita että mun en päässyt opiskelemaan(taisin jo mainita mutta nyt b-vaihtoehtokin jäi..) ja seuraava vuosi meneekin lukiessa seuraavan vuoden pääsykokeisiin kotona. Samoin tietokone sanoi itsensä irti ja nyt olen joutunut pärjäilemään tabletilla. Tätä kautta on helpohko kirjoittaa tekstejä, mutta en näe kommentteja helposti niin pahoittelen jos niiden julkaisu&vastaaminen kestää hetken!

Herkkupäivä edessä, mutta karkkilakon täytyy jatkua!

Viikko lähenee taas vaihteeksi loppuaan ja kohta pitäisi jo olla synttäreillä juhlimassa syntymäpäiväsankaria. Jännittää pystynkö pysymään karkeista erossa. Edellisen kerran söin karkkia viime viikon maanantaina, joka on pitkä aika! Tämä karkkilakko on osoittautunut todella onnistuneeksi. Ensimmäinen kunnollinen haaste onkin nyt edessä. En voi ikuisesti paeta itse ongelmaa, vaan minun pitää oppia syömään karkkeja kohtuudella. Vain niin pystyn elämään normaalia elämää. Nyt pitää siiis osoittaa että pystyn syömään vain sen verran kun kalorit antavat periksi. Laitoin päivälle 1500-1600kcal rajan, eli sen yli ei saa mennä tänään, oli mikä oli. Paino saattaa kyllä notkahtaa hieman ylöspäin herkuista, mutta eiköhän se sieltä lähde nopeasti takaisin alas. Toinen, se suurempi haaste, on lopettaa syömiset ja jättää herkuttelu vain yhteen päivään. Vaikka kuinka tekisi mieli, niin seuraavana päivänä ei saa enää syödä yhtään mitään epäterveellistä. Muuten herkuttelu vain pitkittyy ja pitkittyy. Karkkilakon on jatkuttava :) Tästä tulee jännittävä viikonloppu.

Toivoisin vaan että tuo paino pääsisi hiljalleen tuonne 103kg puolelle, tällä hetkellä se on ollut 104,5-104,9kg välillä. Olen ehkä muutamana päivänä syönyt kiireiden takia aivan liian vähän, niin siksi se on nyt jumittanut tuohon. No, sitä katsotaan sitten sunnuntaina ja seuraavalla viikolla! Nyt pitää vain tarkasti katsoa, että en syö liikaa, mutten liian vähänkään vaikka olisi kuinka kiire.

Tänään kuitenkin vietän kotipäivää. Ukkonen on jylissyt aamusta asti ja tuolla on koko ajan satanut enemmän tai vähemmän.

Karkkilakko - viikko täynnä!

Bam! Saavutin ensimmäisen tavoitteeni karkkilakossa! Viikko takana ja monta vielä edessä. Ei tuntunut loppujen lopuksi edes vaikealta kun olin päätökseni tehnyt enkä jäänyt miettimään karkkeja. Silloin kuin teki mieli niin käytin sen ajatteluun kaksi sekuntia ja sen jälkeen tein jotain muuta, jolloin unohdin kokonaan että minun edes teki mieli karkkeja. Hassua, mutta se tosiaan toimi! Ennen olen jäänyt pohtimaan, jolloin mielihalut ovat voittaneet lopulta ja olen repsahtanut herkkuihin. Nyt en edes anna mahdollisuutta niille. Syön 2,5-3,5h välein, jotta nälkä ei ennätä yllättämään. Suunnittelen suurinpiirtein päivän ruokailut, joskus ajatkin jos päivällä on paljon tekemistä. Muokkaan kuitenkin sitä päivän mittaan sopivammaksi juuri sille päivälle, sillä jokainen päivä on erilainen. Jos on ihan hirveä nälkä niin syön jotain, sillä nälän kasvattamisella ei ole mitään hyviä puolia. Onneksi minun ei tarvitse tehdä ostosreissuja, joten ei ede tule ostettua mitään turhaa (vahingossakaan).

Olen nyt tässä miettinyt kasvojen paljastamista, vaikka se tarkoittaakin sitä että lähipiiri saa tietää tästä blogista ennemmin tai myöhemmin. Se ei minua oikeastaan haittaa, vaan enemmänkin ne puolitutut. Siksi olen ajatellut etten ainakaan vielä lähde paljastamaan kasvojani. Ajattelin että sitten kun olen tavoittanut jonkun painon, niin sitten aloittaisin bloggaamisen kasvoillani. Siihen asti siis tämä blogi pysyy suurinpiirtein samanlaisena kuin ennekin. Yritän nyt vain saada enemmän päivän menoista kuvaa, jotta ei tarvitsisi turhaan kaivella internettiä hyviä kuvia varten.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toinen viikko karkkilakkoa käynnissä ja paino toivottavasti tippuu sopivaa tahtia eteenpäin. Kilo viikossa ja minä olen tyytyväinen. Pikku hiljaa olen ajatellut lisätä liikuntaakin. Tällä hetkellä mennään kuitenkin arkiliikunnan muodossa, etten taas aloita laihdutusta liian monta rautaa tulessa. Kun ruokavalio sujuu niin sitten alan panostamaan liikuntamuotoon ja laatuun.

Viikon suunnitelmat

Tällä viikolla tulee täyteen yksi viikko karkkilakon aloituksesta. Vielä tänään pitää jaksaa samaan tahtiin kuin ennenkin ja sitten olen saavuttanut ensimmäisen virstanpylvään tässä taistelussa. Tai no ensimmäinen taisi tulla parista ensimmäisestä päivästä, sillä ennen en ole varmaan kolmea päivää ollut ilman epäterveellisiä herkkuja. Nyt tämän päivän ruokailujen jälkeen voin pistää ruksin tänne, merkiksi ensimmäisestä onnistumisesta! Tarkoituksenani on siis ainakin tämän vuoden loppuun jatkaa tätä karkkilakkoa. Olen katsonut muutamat ''lipsupäivät'' jo valmiiksi, joita tulee yhteensä noin 6. Tällä viikolla olisi yksi, joten jännittää pystynkö kontrolloimaan itseäni ja syömään vain sen verran kun kalorirajat antavat periksi.

EI näitä

1. Tämän viikon synttärikekkerit
2. Syyskuu/lokakuu
3. Joulukuun alku (itsenäisyyspäivä)
4. Joulu 24.12
5. Joulu 25.12
6. ?

Kuudes kerta on vielä kysymysmerkkinä, sillä se on sitä varten, että syksyn aikana tulisi joku yllättävä juhla. Tai repsahdusta varten, mutta sitä en anna tapahtua. Kuusi kertaa siksi, että heinäkuu laskettuna mukaan tässä karkkilakossa on kuusi kuukautta. Kerran kuukaudessa saisi siis syödä herkkuja näin laskennallisesti, vaikka tosiassa kolme noista keskittyy joulukuuhun. Niistä kuitenkaan tuskin pääsen eroon. Ainoa nipistysmahdollisuus on vain joulun kahdessa päivässä sillä oikein tiukalla kurilla sen saisi yhteen päivään. En kuitenkaan halua lähteä kiristämään liikaa, ettei karkkilakko ala tuntumaan pakkopullalta. Jouluun kuitenkin kuuluu piparit ja glögi.

täältä

Olen henkisesti sekä fyysisesti ottanut karkkilakon aika hyvin vastaan. En ole itseasiassa edes pahemmin kaipaillut ainaista mussutusta. Kaapissa on tälläkin hetkellä keksejä ja jääkaapissa taitaa olla fantaa sekä mehua, mutta minä en niihin koske. Muutaman kerran olen tuijotellut mehua siinä maitojen vieressä, mutta aina olen päätynyt veteen. Onneksi mun perhe ei ole sentään vetänyt mässykerhoa edessäni, vaan sain ainakin mun vanhemman ymmärtämään että kosken seuraavan kerran herkkuihin vasta siellä synttäreillä. Sielläkin aion tosin pidättäytyä yhteen kakkupalaseen ja ehkä muutamaan kymmeneen grammaan karkkia. Syön hyvin aamulla ja päivällä ennen juhlia niin sitten ei edes tee mieli. Tai varmasti tekee, mutta nälkä ei ole silloin vahvistamassa sitä. Lipsupäivään on kuitenkin onneksi vielä reippaasti aikaa, joten ennätän valmistautua henkisesti tähän ensimmäiseen kokeeseen.

-Kat

p.s. Olen myös miettinyt blogin nimen vaihtamista. Tuntuu jotenkin ettei blogin nimi ole koskaan sopinutkaan omaan tarinaani. Olen varmaan käyttänyt enemmän aikaa laihdutuksen suunnitteluun kuin sen toteutukseen, kun olen aina repsahtanut. Lisäksi olen miettinyt oman naaman paljastamista, sillä tuntuu etten pysty anonyyminä kertomaan kaikkea itsestäni. Mitä te olette mieltä? Pitäisikö minun pitää tämä nimi vai vaihtaa johonkin sopivampaan, joka kuvastaa laihdutusta? Ja pitäisikö minun pysyä anonyyminä vai paljastaa kasvoni?

Punnitus nro. 1, Uskomatonta!

Paino tänään: 105,5kg

Paino pudonnut viikossa: -3,4kg

Kokonaispainonpudotus: 14,5kg / 19,5kg(turvotus)

BMI: 31,85

Pudotetavaa(BMI24): 23,5kg

Vaikka onkin ensimmäinen viikko niin silti tuntuu uskomattomalta toi pudotus kun ottaa vielä huomioon että sunnuntaina ja maanantaina en syönyt yhtään terveellisesti, päinvastoin! Tuo tulos (vaikka suurin osa onkin turvotusta) on siis tehty viidessä päivässä! 

Tällä hetkellä mennään reippaasti alimmassa painossa pitkään aikaan. 103kg kohdalla on melkein neljä vuotta viimeksi samasta painosta, joten kyllä tässä on selkeästi jotain tehty :) Ja minähän en enää mene takaisin! Sen lupauksen pidin jo kun aluksi laihduin 113kg:n, jossa pysyin pitkään ja sitten pysyin pitkään 108kg:ssa. Motivaatio vaan nousee kun tajuan miten lähellä olen kaksinumeroista lukua, jossa olen viimeksi ollut neljä vuotta sitten. Nyt kun tahti varmaan hiljalleen laskeen kilon pintaan viikossa niin silti on mahdollista saada kuukaudessa tuo tavoite saavutettua. Nyt vaan täysillä eteenpäin ja lenkille!

Minä en luovuta!

-Kat

'Yllättävä' lauantain punnitus

Tänään on viides päivä karkkilakkoa ja oikeastaan ei tämä tunnu niin pahalle! Ehkä tähän kuitenkin vaikuttaa myös vaa'an lukemat, jotka olivat ihan uskomattomat tänä aamuna. Piti hieraista vähän silmiä ja nousta uudelleen muutaman kerran vaa'alle, jotta uskoin että tosiaan siellä on kyseinen lukema.. Nimittäin paino tänään oli tasan 106,0kg! Wuhuu! Kyllä se hieman oli toivottavissa kun eilen paino oli 106,5kg, mutta toivoin sunnuntaille tuota numeroa ja nyt se siellä jo on :) Maaliskuusta lähtien olen hätyytellyt tuota tasalukua ja nyt vihdoin olen siinä! Nyt saan vihdoin pistään uuden ruksin oikealla olevaan palkkiin :) Saa nähdä, onko huomenna jo sitten 105kg vai onko nyt tämän viikon laihdutuksen tulos -3kg.

Tästä tää lähtee. Ja oli kyllä uskomaton viikko vaikka tietenkin suurin osa oli turvotusta. Itse odotin vain jotain 1,5-2kg pudotusta tälle viikolle, sillä en edes maanantaina syönyt terveellisesti. Seuraavalla viikolla päästään varmaan taas siihen normaaliin laihdutusrytmiin, mutta pitää iloita tästä hirmupudotuksesta hetki! Huomenna sitten yhteenvetoa tästä viikosta ja virallinen punnitus.

Tuuliajolta takaisin kotisatamaan

6.7.2015
Pahoittelen näitä hetkittäisiä blogitaukoja. Olen ollut vain tuloksia odotellessa aivan älyttömän stressaantunut ja nyt kun sain selville etten tule pääsemään haluamaani paikkaan niin olen lähtenyt täysin tuuliajolle. Ei sinänsä etten tiennyt että näin tulisi käymään, mutta silti ennen tuloksia oli vielä pieni mahdollisuus. Mutta kauas jäätiin sisäänpääsypisterajasta ja se harmittaa. Nyt olen tässä viimeiset päivät rentoutunut pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja miettinyt seuraavaa siirtoani. Vuosi pitäisi viettää jossain ja valmistautua paremmin tällä kertaa pääsykokeisiin.Tuntuu hirveältä että minun ikäiseni ovat olleet jopa jo vuoden jatkokouluttautumassa kukin omalla tahollaan ja minä istun vain kotona. Pelkään myös jo nyt että en tule pääsemään toisellakaan yrityksellä haluaamani paikkaan yliopistossa..

Viikon ruokana herkullinen bataattikikhernekastike riisillä (resepti,eng)

10.7.2015
Nyt on taas uuden alun paikka. Kävin tiistaina hammaslääkärissä ja poraustahan sieltä tuli. Hassua miten jotkut pääsevät ilman reikiä harjaamalla hampaat kerran päivässä. Mä olen aina pessyt tunnollisesti 2-3min kahdesti päivässä ja käyttänyt purukumia. Silti niitä reikiä tuli ja nyt kuulemma oli siellä sun täällä alkavia reikiä. Nämä siis aivan varmasti siitä syystä että olen syönyt viime viikot epäsäännöllisesti ja karkkipainoitteisesti. Pistin siis stopin tiistaina karkille ja muille epäterveellisille herkuille. En enää kestä sitä että mun pitäis ravata hammaslääkärissä. Yhteiskunta tietenkin kiittää kun täysi-ikäisenä maksan siitä täyden hinnan mutta mun hampaat tuntuvat olevan tällä hetkellä täyttä höttöä, ei mitään kovaa kiillettä. Haluan päästä vain pois tästä kierteestä!

Eilen tuli ensimmäinen ''paha'' paikka herkkujen suhteen kun sukulaiset tuli käymään ja toivat mukanaan keksejä. Mielessä kävi kyllä pienehkö taisto söisinkö edes yhden keksin, mutta lopulta järki voitti enkä edes jäänyt himoitsemaan niitä. Tämä on siis askel eteenpäin, vaikka kyllä se pikkupiru vielä yrittää saada mut sortumaan herkkuihin. Minä en siihen enää lankea. Tämä loppuvuosi tulee menemään enemmän tai vähemmän karkkilakossa. Ainoastaan juhlapyhät, juhlat ja syntymäpäivät on herkuttelupäiviä ja silloinkin käytän järkeä ja syön vain ja ainoastaan ruokailujen yhteydessä. Niin ja purkkaa sitten lopuksi! Loppuvuoden juhlapyhiksi lasketaan vain joulu. Silloinkin maksimissaan kahtena päivänä saan syödä vähän enemmän ja herkutellen. Laskeskelin että herkkupäivät jäisi silloin noin 5kpl eli vähän alle kerran kuukaudessa. Kuulostaa omaan korvaani aika hyvältä ja järkevältä. Helppoa tästä ei tule, mutta nyt olen vihdoin motivoitunut tekemään työtä tämän tavoitteen eteen.

Näiden kolmen karkkilakkopäivän aikana painokin on pudonnut aika hurjaa vauhtia. Paino nousi tuuliajon aikana takaisin 109kg. Tiistai-aamuna,ensimmäisenä karkkilakkopäivänä, paino oli 108,9kg. Keskiviikkona 108kg, torstaina 107,3kg ja nyt tänään, perjantaina, 106,5kg. Oli siis selkeästi suurimmaksi osaksi turvotusta.
Runsas vedenjuonti on myös vaikuttanut selkeästi asiaan, sillä olen juonut päivittäin 2,5-3,5l vettä. Ensimmäisenä päivänä tuntui siltä ettei ole mitenkään mahdollista juoda noin suurta määrää vettä mutta kyllä se onnistui. Nyt keho on jopa tottunut vähän siihen sillä jos en juo hetkeen niin keho muistuttaa siitä kunnolla janolla. Yritän pitääkin nykyään käden ulottuvilla lasillista vettä ettei tarvitse koko ajan ravata vesihanan ja sohvan välillä.
Samoin olen yrittänyt liikkua päivässä tunnin kävellen ulkona, vaikkakin kahdessa eri osassa. Samoin olen paljon siivoillut kotona, etten istuisi niin paljoa sohvalla. Hyötyliikunta on sitä parasta kun samalla tulee tehtyä jotain järkevääkin.

Juhannus alkaa, mutta laihdutus ei lopu

Keskikesän pitäsi olla parhaimmillaan tällä hetkellä, mutta ainakin täällä sää on surullinen. Aurinko ei selvästikään paista ja yleisilme on enemmänkin sateinen sekä kylmä. Kuitenkin jotain hyvää tässäkin viikossa on ollut, nimittäin laihdutus on vihdoin alkanut sujumaan! Tiistai oli suoraan paperista ja sain pidettyä itseni kurissa. Keskiviikko meni 50/50-teemalla vähän extra kaloreilla, mutta sain kuitenkin jatkettua laihdutusta lähes täydellisesti taas torstaina. Jotenkin kun vihdoin sain annettua laihdutukselle 100% huomioni, se tuntuu helpommalta. Huomion keskittäminen oli vain jotenkin todella vaikeaa. Ehkä juuri postissa tulleet, hieman naftit farkut antavat vielä lisämotivaatiota. En halua vielä paljastaa, paljon painan tällä hetkellä, mutta voidaan sanoa että sunnuntaina voidaan päästä alhaisimpaan painoon lähes neljään vuoteen! Ja se on jo mielestäni aivan uskomatonta, koska viimeksi näin lähellä olin maaliskuussa, jolloin paino oli 106,2kg! Siinä lähettyvillä pyöritään siis tällä hetkellä enkä todellakaan aio juhannuksena pilata tätä iloa. Ja vaikka alkuviikosta lähdenkin pienimuotoiselle matkalle, johon liittyy pakostikin ulkona syöminen niin en aio siltikään pilata tätä. Aion täysillä lähteä kohti 105kg, jos se vaikka onnistuisikin seuraavaksi viikonlopuksi. Tällä hetkellä se näyttää erittäin mahdolliselta.

Tämän viikon ruokalistalle on kuulunut aika paljolti samanlaiset ruoat. Aamupalana on toiminut joko täysjyväleipä kinkulla tai sitten kaurapuuro, lounaana sekä päivällisenä pitkästä aikaa herkullinen kanasalaatti ja välipaloina vaihtelevasti omenaa, appelsiinia, leipää ja banaanilettuja.

jouduin valitettavasti ostamaan hunajamarinoitua, kun maustamaton oli loppu

Näissä merkeissä haluankin kaikille tämän blogin lukijoille ja muille ohikulkijoille toivottaa aivan upeaa juhannusta! Älkää antako sään pilata sitä :)

-Kat

Herkkuholistin päiväkirja

Uusi viikko lähti käyntiin 'aikaisella' herätyksellä ja nyt olisi aika taas katsoa uudelleen ruokavaliota. Viime viikon herkuttelut lähtivät ihan käsistä eikä sellaista saa tapahtua enää uudelleen. Tekosyyt taka-alalle! Söin vielä puoliunessa 'vahingossa' yhden pullan, mutta lisää ei tipu. Otan nyt päivän kerrallaan ja hetki kerrallaan herkkujen kanssa. Tiedän että pystyn olemaan erossa herkuista, se on vain itsekurista kiinni. Ja siitä etten mielessä käy keskustelua asiasta, sillä loppuvastaus pitää kaikissa tilanteissa olla tästä lähtien EI. Antaisin vapauksia herkuttelulle laihdutuksessakin, mutta tiedän itseni etten pysty rajoittamaan sitä ainakaan vielä. Herkkuholisti kun olen. Toisaalta tiedän, että tulevaisuudessa haluan rajoittaa herkuttelut tiettyihin hetkiin; juhliin. Muissa tilanteissa pyrin korvaamaan herkut muilla, terveellisemmillä vaihtoehdoilla tai hyvin pieninä annoksina. Joten ei ole siis järkeä edes yrittää(tai olen yrittänyt) vain vähän rajoittaa herkuttelua. Ei toiminut minulla.

Tämän päivän tavoitteena on käydä sään salliessa 30min-60min lenkillä. Jos sataa aivan kamalasti, niin 30min on hyvä. Muuten 60min+. Pyrin myös syömään vihanneksia 0,5kg ja rajoittamaan kalorit alle 1500kcal.

Yleisolo on suhteellisen kamala. Tunnen itseni turvonneeksi lihapullaksi. Ihanaa. Yritän siis juoda tänään erityisen tarkasti ja paljon, että tämä turvotus laskisi huomiseksi. Ainakin tänään yritän välttää hiilihydraatteja, tosin pullan osalta on jo liian myöhäistä. Lounaaksi ajattelin kanasalaattia ja varmaan päivällinenkin menee samaa syödessä. Välipaloja en ole vielä tarkemmin miettinyt, mutta ainakin omena on varattuna keittiön pöydällä nälän iskiessä. Toinen naposteluhetki voisi olla porkkanoilla, tulisi se 0,5kg täyteen! Maaliskuusta lähtien olen enemmän tai vähemmän jumitellut, joten nyt olisi aika taas onnistua tässä....

Punnitus, 14.6.2015

Huh, viikko on ollut aika hullu! On ollut lähes mahdotonta olla erossa herkuista, mutta olen joissain tilanteissa pystynyt pitämään itseni kurissa. Liikunta on ainoana juttuna sujunut tällä viikolla, herkut nimittäin tuhosivat terveelliset ruoat aivan täysin. Toisaalta perjantaina jostain syystä paino käväisi jo 107,1kg:ssa,mutta nyt se nousi takaisin ylöspäin. Harmittaa ihan olan takaa, mutta viikkoa tarkastellessa ei se ole edes suuri yllätys. Nyt ollaan siis aikataulusta jäljessä ja reippaasti! Kaksi viikkoa aikaa jäljellä saada jäljellä olevat 4kg pois, 110 kilosta 104 kiloon. Tulee siis kiire. 4kg kahdessa viikossa olisi kyllä aika suoritus.

Paino: 108kg

Pudotus: 0kg
Kokonaispudotus: -12kg (125kg:sta 17kg)

Vyötärönympärys: 98cm (-10cm)

rinnanympärys: 114cm (-4cm)

lantionympärys: 119cm (-9cm)
Levein kohta mahasta: 123cm

Nyt pitäisi vihdoin taas petrata tähän laihdutukseen. Muuten tästä ei tule yhtikäs mitään!